Kyllä, innostun helposti uutuustuotteista vaikken niitä välittömästi ostakaan vaan luen muiden käyttökokemuksia ja yritän tietysti löytää tuotteen myös siedettävään hintaan - ja tietysti tuotteelle pitää olla käyttöä joko heti tai ainakin säilyvyysaikansa puitteissa. Olin lukenut tästä Cleane Blue Light -laitteesta jo aikaisemminkin ja kun se oli elokuun lopulla CityDeal-tarjouksessa ja koska ihoni oli tuolloin huonohkossa kunnossa (allergisen reaktion takia tilapäisesti herkistyneiden ihoalueiden takia en uskaltanut noudattaa normaaleja rasvoittuvan ihon rutiinejani) olin valmis maksamaan näin jälkeenpäin ajatellen ehkä kohtuuttomankin paljon (tarjoushinnasta huolimatta) tuollaisesta pikkuhärpäkkeestä, jota en ole vielä päässyt kunnolla edes testaamaan. Tuotteen toimitusaika oli nimittäin sen verran pitkä, että ehdin aloittaa edellisessä kirjoituksessani mainitsemani AHA-voiteen käytön ja nyt näppyjä - joita tuolla laitteella olisi tarkoitus hoitaa - ei juurikaan ole.
Cleane Blue Light -laite on hiukan huulipunaa isompi ladattava pötkylä, jonka toisessa päässä on pieni aukko, josta tulee sinistä valoa. Valon aallonpituus on sellainen, että se ei vahingoita ihoa mutta sillä pitäisi olla näppyjä parantavia ominaisuuksia. Näin siis lyhyesti kuvattuna; tarkempia teknisiä tietoja löytyy esim. valmistajan sivuilta.
Laite on sinällään helppokäyttöinen: ladattu laite "käynnistetään" ja valopäätä pidetään näppyä vasten 2,5 minuutin ajan (laite ilmoittaa ajan päättymisestä äänimerkillä). Valopää on varsin kuuma (muttei polttava) eikä itse "hoito" tunnu miltään. Iho saattaa punoittaa lievästi hetken aikaa käsittelyn jälkeen (ehkä lämmön verisuonia laajentavasta vaikutuksesta johtuen) mutta punoitus menee nopeasti ohi.
Kovin montaa kertaa en ole tätä laitetta päässyt (joutunut?) vielä testaamaan etenkin, kun käyttöohje luettelee niin tarkasti millaisia näppyjä tällä voi hoitaa ja millaisia ei voi hoitaa, että joudun kyllä muuttamaan omaa tähänastista "pikkunäppy-keskikokoinen näppy-iso näppy" luokitteluani. Aukko, josta valo tulee on todella pieni, joten laitteen joutuu asettelemaan kasvoille peilin edessä huolellisesti niin, että hoito kohdistuu varmasti näppyyn eikä sen viereiseen ihoon. Voin myös kertoa, että 2,5 minuuttia tuntuu tosi pitkältä ajalta; ei ehkä vielä ensimmäisen mutta viimeistään kolmannen näpyn kohdalla. Nämä "käsitellyt" näpyt tuntuvat kadonneen/parantuneen nopeammin kuin mitä "käsittelemättömät" mutta ihon nopeampaan toipumiseen saattaa olla syynä tuo jo mainitsemani hedelmähappovoidekin, joten vielä tässä vaiheessa en suostu hehkuttamaan tai suosittelemaan tätä laitetta.
perjantai 30. syyskuuta 2011
torstai 29. syyskuuta 2011
Givenchyn Phenomen'eyesista
Ensin pienenä vinkkinä, että Sokoksen 3+1 -päivillä (ainakin Helsingin keskustassa) myydään aikoinaan "vuoden paras mascara" -tyyppisiä mainintoja saanutta Givenchyn Phenomen'eyes -mascaraa (siis sitä, jossa on harjan sijasta hassu pieni pallomainen tupsu varren päässsä) hintaan 9,90€ (normaalihinta kolmenkympin tienoilla). Ostin tämän tänä aamuna (jäljelle jäi kymmeniä pakkauksia) mutta en ole vielä ehtinyt testaamaan; testaus olisi tarkoitus kyllä suorittaa mahdollisimman pian, luultavasti tänä iltana niin, että jos tämä osoittautuu loistotuotteeksi, ehdin vielä hankkimaan toisen varastoon. Jotain testituloksen tapaista siis odotettavissa huomisaamuna!
---
Testasin tätä illalla meikinpoiston jälkeen ja aah, ensimmäistä kertaa ripsiväri tuntui taivuttavan ripsiäni aivan itsenäisesti (en juuri koskaan käytä ripsientaivutinta; nyt tosin olen hankkimassa lämmön avulla toimivaa taivuttaja; siitä lisää myöhemmin)! Tänä aamuna meikatessa tulos oli kiiressäkin sudittuna melkoisen hyvä mutta en ehkä kuitenkaan lähde ostamaan toista kappaletta, koska vaikka tuollaisella "tupsukalla" saakin tehtyä tarkkaa työtä niin onhan se rehellisesti sanottuna aika paljon hitaampi tapa meikata etenkin verrattuna noihin ripsiväreihin, joissa on pitkä ja kaareva harja ja joilla haluttu (tai ainakin riittävän hyvä) lopputulos syntyy käytännössä jo yhdellä harjanvedolla.
---
Testasin tätä illalla meikinpoiston jälkeen ja aah, ensimmäistä kertaa ripsiväri tuntui taivuttavan ripsiäni aivan itsenäisesti (en juuri koskaan käytä ripsientaivutinta; nyt tosin olen hankkimassa lämmön avulla toimivaa taivuttaja; siitä lisää myöhemmin)! Tänä aamuna meikatessa tulos oli kiiressäkin sudittuna melkoisen hyvä mutta en ehkä kuitenkaan lähde ostamaan toista kappaletta, koska vaikka tuollaisella "tupsukalla" saakin tehtyä tarkkaa työtä niin onhan se rehellisesti sanottuna aika paljon hitaampi tapa meikata etenkin verrattuna noihin ripsiväreihin, joissa on pitkä ja kaareva harja ja joilla haluttu (tai ainakin riittävän hyvä) lopputulos syntyy käytännössä jo yhdellä harjanvedolla.
AHA-hedelmähapoista
No niin, elokuisesta allergiareaktiosta on toivuttu ja olen vähitellen uskaltanut alkaa kokeilla taas uusiakin tuotteita kunhan ensin olen antanut niiden olla vähintään pari vuorokautta käsivarren tms. "vaarattoman" paikan iholla.
Olen joskus aiemminkin käyttänyt jotain päivävoidetta, jossa on AHA-hedelmähappoja mutta tuon voiteen pitoisuus taisi olla varsin pieni, sillä en huomannut, että voiteella olisi ollut mitään vaikutusta. Pari vuotta sitten taas kokeilin Skin Doctorsin Accelerating Cleanseria, joka tosiaan heleytti ihoa ja saman sarjan pumppupullossa olevaa kemiallista kuorintaa, jota en nyt enää tuolta Skin Doctorsin sivuilta löytänyt. Molemmat olivat siis toimivia mutta omaan (silloiseen) budjettiini hiukan hintavia tuotteita.
Koska kosmetiikkatuotteista paljon kirjoittaneen Paulan Paula's Choice -sarjasta (jossa on paljon näitä AHA-tuotteita) on ollut viime aikoina ollut paljon puhetta blogeissa, innostuin iHerb-tilaukseni yhteydessä hankkimaan Derma E-sarjan alphahydroksidihappovoiteen (AHA Alpha Hydroxy Acids Beauty Fluid), joka oli edullinen (11,39$/60ml), kätevässä pumppupullossa, vahvuudeltaan viisiprosenttista ja INCI-listakin vaikutti asialliselta. Tuotetta ohjeistetaan käyttämään kerran tai kahdesti viikossa öiseen aikaan mutta itse olen "paksunahkaisena" käyttänyt tätä joka yö. Iholle levitettäessä tämä aiheuttaa muutaman sekunnin ajan pientä kihelmöintiä mutta se menee nopeasti ohi. Voide on koostumukseltaan kevyt, joten olen voinut käyttää tätä iltameikissä meikinalusvoiteena ja ihoni kunto on parantunut huomattavasti jo näiden ensimmäisten parin käyttöviikon aikana ja melko todennäköisesti se on tämän tuotteen ansiota.
Olen joskus aiemminkin käyttänyt jotain päivävoidetta, jossa on AHA-hedelmähappoja mutta tuon voiteen pitoisuus taisi olla varsin pieni, sillä en huomannut, että voiteella olisi ollut mitään vaikutusta. Pari vuotta sitten taas kokeilin Skin Doctorsin Accelerating Cleanseria, joka tosiaan heleytti ihoa ja saman sarjan pumppupullossa olevaa kemiallista kuorintaa, jota en nyt enää tuolta Skin Doctorsin sivuilta löytänyt. Molemmat olivat siis toimivia mutta omaan (silloiseen) budjettiini hiukan hintavia tuotteita.
Koska kosmetiikkatuotteista paljon kirjoittaneen Paulan Paula's Choice -sarjasta (jossa on paljon näitä AHA-tuotteita) on ollut viime aikoina ollut paljon puhetta blogeissa, innostuin iHerb-tilaukseni yhteydessä hankkimaan Derma E-sarjan alphahydroksidihappovoiteen (AHA Alpha Hydroxy Acids Beauty Fluid), joka oli edullinen (11,39$/60ml), kätevässä pumppupullossa, vahvuudeltaan viisiprosenttista ja INCI-listakin vaikutti asialliselta. Tuotetta ohjeistetaan käyttämään kerran tai kahdesti viikossa öiseen aikaan mutta itse olen "paksunahkaisena" käyttänyt tätä joka yö. Iholle levitettäessä tämä aiheuttaa muutaman sekunnin ajan pientä kihelmöintiä mutta se menee nopeasti ohi. Voide on koostumukseltaan kevyt, joten olen voinut käyttää tätä iltameikissä meikinalusvoiteena ja ihoni kunto on parantunut huomattavasti jo näiden ensimmäisten parin käyttöviikon aikana ja melko todennäköisesti se on tämän tuotteen ansiota.
tiistai 30. elokuuta 2011
Vartalonhoidosta
Kesä on ilmeisesti ohi ja sen myötä nihkeät ja hikiset olotilatkin, ainakin toivon näin. Kun tähän vielä lisää sen, että ajattelin pitää kesän mässyttelyjen jälkeen kolmisen viikkoa kurinpalautusta Dukan-dieetin avulla kesän aikana kaapissa oudon kireiksi muuttuneiden housujen takia, vartalonhoitokin alkaa taas olla ajankohtaista.
Dukanista ensin lyhyesti sen verran, että ideana on syödä ensin tietty ajanjakso (jonka pituus riippuu siitä, paljonko painoa olisi tarkoitus pudottaa, käytännössä 1-10 päivää) pelkkiä vähärasvaisia ja vähähiilihydraattipitoisia liha/kala- ja maitotuotteita. Lisäksi päivittäin tulisi ottaa jotain monivitamiinivalmistetta sekä hieman leseitä, jottei vitamiininpuutos tai ummetus pääsisi iskemään. Tämän ensimmäisen vaiheen jälkeen siirrytään syömään aina tietyn ajanjakson (1-5 päivää) verran sekä vähähiilihydraattisia kasviksia (kurkku, salaatti jne.) että edellä mainittuja liha-/kala- ja maitotuotteita ja sen jälkeen syödään vastaavanmittainen aika taas"pelkkiä protskuja" samoilla säännöillä kuin ykkösvaiheessakin. Kun tavoitepaino on saavutettu, dieetti jatkuu vielä 10 päivää jokaista pudotettua kiloa kohden niin, että elimistö ehtii tottua uuteen painoon. Tässä kolmannessa vaiheessa ruokavalioon saa lisätä rajoitetusti hiilihydraattipitoisia elintarvikkeita. Viimeisessä vaiheessa (=loppuelämä) saa syödä "mitä vain" mutta kerran viikossa tulisi pitää 1. vaiheen sääntöjen mukainen proteiinipäivä.
Vaikka pudotettavaa ei liene paljoa, ehkä kolme kiloa (en harrasta vaa'alla käymistä), innostuin jatkamaan 1. vaihetta peräti viiden päivän ajan, koska ruokavalion noudattaminen oli kovin helppoa. Tässä dieetissähän ei tarvitse laskea pisteitä eikä mittailla grammoja vaan proteiinipitoisia ruokia saa syödä niin paljon kuin tahtoo. Perustin siis jääkaappiin "sallittujen ruokien" hyllyn ja täytin sen rahkalla, raejuustolla, 5-prosenttisilla juustoilla, kevyillä leikkeleillä, kananmunilla ja tuoreilla kalkkuna- ja broilerifileillä. Proteiinipitoinen ykkösvaihe sai nesteet liikkeelle ja nyt kun takana ovat nuo viisi ykkösvaiheen päivää ja kaksi päivää kakkosvaihetta (valitsin rytmikseni sen, että joka toinen päivä pelkkiä proteiineja ja joka toinen päivä myös kasviksia) eli yhteensä viikko, vaatteet tuntuvat jo väljemmiltä päällä.
Kaksi viikkoa siis vielä edessä ja tämä ensimmäinen viikko on kyllä sujunut niin helposti, että eivätköhän kaksi seuraavaa mene "samoilla eväillä", kirjaimellisesti. Vaikka ruokamääriä ei ole rajoitettu, proteiini pitää nälän hyvin poissa ja tietysti myös (laiska kokki kun olen) yksitoikkoinen ruokavaliokin tekee sen, että välillä olen syönyt vain velvollisuudentunnosta pitääkseni aineenvaihdunnan käynnissä. Esim. tänään söin kaksi purkillista rahkaa, kaksi broilerin ohutleikettä pannulla paistettuina, muutaman viipaleen kevytjuustoa ja purkillisen raejuustoa. Varsinaisia retkahduksia ei ole sattunut (tietyt synttärikahvit olivat tiedossa jo etukäteen ja joskus vain on helpompi ottaa ja syödä pieni pala kakkua kuin joutua selittelemään, miksi on normaalipainoisuudestaan huolimatta dieetillä) ja tuskin repsahduksia sattuukaan; ajoitin tämän kuurin tarkoituksella ajankohtaan, jossa ei ole matkoja eikä (em. synttäreitä lukuunottamatta) juhlia. Tämä näistä dieettijutuista; Dukan-dieetistä kiinnostuneiden kannattaa etsiä lisätietoja netistä (niillä eväillä minäkin menen) tai hankkia aiheesta kertova kirja.
Ja mitä tekemistä dieetillä nyt sitten olikaan vartalonhoidon kanssa? Tietysti se, että ainakin omasta mielestäni "sopivankokoista" vartaloa on paljon hauskempi kuoria ja rasvailla ja varsinkin nyt, kun Philipsin Lumea on lähestulkoon vaimentanut karvankasvun, vartalonhoitorituaalit pääsee aloittamaan aiempaa nopeammin.
Olen kokeillut muutamia vartalonkuorintavoiteita mutta en ole koskaan oikein päässyt niiden kanssa sinuiksi. En ole ensinnäkään kovin notkea, joten joidenkin kohtien kuoriminen on todella hankalaa ja toisekseen kylpyhuoneessa tulee nopeasti kylmä suihkun alta poistuessa mutta voiteella kuoriminenhan ei onnistu suihkun alla, sillä vesi huuhtelee voiteet mennessään. Lisäksi inhoan siivoilla kuorintavoiteesta jääneitä rakeita suihkun jälkeen, etenkin kun vartalokuorinnoissa raekoko on yleensä ällistyttävän suuri. Viime vuosina olen käyttänyt vartalonkuorintavoiteina vain kasvoille tarkoitettuja kuorintavoiteita, jotka ovat osoittautuneet kasvoille sopimattomiksi.
Varsinaisten kuorintatuotteiden sijaan käytänkin siis kuorintavälineitä eli luonnonkuidusta tehtyjä karheita sieniä/rukkasia sekä parinkymmenen sentin pituisella varrella varustettua harjaa, jolla yllän myös selkään. Tietysti näidenkin suhteen tuli ensin tehtyä pari virheostosta: kaupassa miellyttävältä tuntuva pinta muuttuu lämpimän veden ja suihkusaippuan yhteisvaikutuksesta lössöksi ja tehottomaksi, joten muiden paitsi herkkäihoisten kannattaa ostaa rohkeasti karhea sieni ja jäykähköharjaksinen harja. Irrotettavat harjanvarret ovat myös omiaan aiheuttamaan turhautumista: harja on joko kiinni niin tiukasti, ettei sitä saa saippuaisilla käsillä irti varrestaan tai sitten harja on kiinni niin löysästi, että se lentää päin kaakeleita. Mukavaa sienellä tai harjalla kuoriessa on se, että ihon kunnon mukaan lisukkeeksi voi valita enemmän tai vähemmän pesevän suihkugeelin tai vaikka perusvoiteen tai (vartalo-)öljyn.
Suihkun yhteydessä (mielellään kylvyn jälkeen) tehdyn kuorinnan (yritän muistaa kuoria vartalon ihoa kerran viikossa mutta kesällä kylpyammeen jäätyä vähemämälle käytölle kuoriminenkin unohtui) jälkeen on sitten mukava rasvailla ihoa. En ole löytänyt vartalovoiteista mitään ehdotonta suosikkia mutta toisaalta kriteerinikin ovat varsin vaatimattomat. Voiteen pitää tuoksua miellyttävälle, imeytyä nopeasti ja olla jättämättä tahmeaa pintaa. Lisäksi pidän etenkin talviaikaan enemmän vartalovoi-tyyppisistä tuotteista kuin suihkeista, lotioneista tai milkeistä mutta harmillisen usein "vartalovoina" myyty tuote onkin koostumukseltaan juoksevaa tavaraa. Jopa saman sarjan sisällä vartalovoiden koostumus voi olla hyvinkin erilainen.
Tavoitteenani olisi nyt myös hoitaa kuntoon kesän aikana sääriin kertyneiden naarmujen ja hyttysenpuremien jättämät jäljet. Tähän tarkoitukseen olen joskus hankkinut E-vitamiinia ja kalanmaksaöljyä (?) sisältävää seerumia, joka on pahasta hajustaan huolimatta ollut kohtuullisen tehokas tuote arpien yms. parantumisen edistämisessä. Ajattelin nyt käyttää tuon seerumin loppuun ja jatkaa sen jälkeen mahdollisesti vielä näkyvien jälkien hoitoa emuöljyn kanssa, kun se nyt kerran tuntuu iho-ongelmiin tehoavan - ja ainakin se on tuoksutonta!
Dukanista ensin lyhyesti sen verran, että ideana on syödä ensin tietty ajanjakso (jonka pituus riippuu siitä, paljonko painoa olisi tarkoitus pudottaa, käytännössä 1-10 päivää) pelkkiä vähärasvaisia ja vähähiilihydraattipitoisia liha/kala- ja maitotuotteita. Lisäksi päivittäin tulisi ottaa jotain monivitamiinivalmistetta sekä hieman leseitä, jottei vitamiininpuutos tai ummetus pääsisi iskemään. Tämän ensimmäisen vaiheen jälkeen siirrytään syömään aina tietyn ajanjakson (1-5 päivää) verran sekä vähähiilihydraattisia kasviksia (kurkku, salaatti jne.) että edellä mainittuja liha-/kala- ja maitotuotteita ja sen jälkeen syödään vastaavanmittainen aika taas"pelkkiä protskuja" samoilla säännöillä kuin ykkösvaiheessakin. Kun tavoitepaino on saavutettu, dieetti jatkuu vielä 10 päivää jokaista pudotettua kiloa kohden niin, että elimistö ehtii tottua uuteen painoon. Tässä kolmannessa vaiheessa ruokavalioon saa lisätä rajoitetusti hiilihydraattipitoisia elintarvikkeita. Viimeisessä vaiheessa (=loppuelämä) saa syödä "mitä vain" mutta kerran viikossa tulisi pitää 1. vaiheen sääntöjen mukainen proteiinipäivä.
Vaikka pudotettavaa ei liene paljoa, ehkä kolme kiloa (en harrasta vaa'alla käymistä), innostuin jatkamaan 1. vaihetta peräti viiden päivän ajan, koska ruokavalion noudattaminen oli kovin helppoa. Tässä dieetissähän ei tarvitse laskea pisteitä eikä mittailla grammoja vaan proteiinipitoisia ruokia saa syödä niin paljon kuin tahtoo. Perustin siis jääkaappiin "sallittujen ruokien" hyllyn ja täytin sen rahkalla, raejuustolla, 5-prosenttisilla juustoilla, kevyillä leikkeleillä, kananmunilla ja tuoreilla kalkkuna- ja broilerifileillä. Proteiinipitoinen ykkösvaihe sai nesteet liikkeelle ja nyt kun takana ovat nuo viisi ykkösvaiheen päivää ja kaksi päivää kakkosvaihetta (valitsin rytmikseni sen, että joka toinen päivä pelkkiä proteiineja ja joka toinen päivä myös kasviksia) eli yhteensä viikko, vaatteet tuntuvat jo väljemmiltä päällä.
Kaksi viikkoa siis vielä edessä ja tämä ensimmäinen viikko on kyllä sujunut niin helposti, että eivätköhän kaksi seuraavaa mene "samoilla eväillä", kirjaimellisesti. Vaikka ruokamääriä ei ole rajoitettu, proteiini pitää nälän hyvin poissa ja tietysti myös (laiska kokki kun olen) yksitoikkoinen ruokavaliokin tekee sen, että välillä olen syönyt vain velvollisuudentunnosta pitääkseni aineenvaihdunnan käynnissä. Esim. tänään söin kaksi purkillista rahkaa, kaksi broilerin ohutleikettä pannulla paistettuina, muutaman viipaleen kevytjuustoa ja purkillisen raejuustoa. Varsinaisia retkahduksia ei ole sattunut (tietyt synttärikahvit olivat tiedossa jo etukäteen ja joskus vain on helpompi ottaa ja syödä pieni pala kakkua kuin joutua selittelemään, miksi on normaalipainoisuudestaan huolimatta dieetillä) ja tuskin repsahduksia sattuukaan; ajoitin tämän kuurin tarkoituksella ajankohtaan, jossa ei ole matkoja eikä (em. synttäreitä lukuunottamatta) juhlia. Tämä näistä dieettijutuista; Dukan-dieetistä kiinnostuneiden kannattaa etsiä lisätietoja netistä (niillä eväillä minäkin menen) tai hankkia aiheesta kertova kirja.
Ja mitä tekemistä dieetillä nyt sitten olikaan vartalonhoidon kanssa? Tietysti se, että ainakin omasta mielestäni "sopivankokoista" vartaloa on paljon hauskempi kuoria ja rasvailla ja varsinkin nyt, kun Philipsin Lumea on lähestulkoon vaimentanut karvankasvun, vartalonhoitorituaalit pääsee aloittamaan aiempaa nopeammin.
Olen kokeillut muutamia vartalonkuorintavoiteita mutta en ole koskaan oikein päässyt niiden kanssa sinuiksi. En ole ensinnäkään kovin notkea, joten joidenkin kohtien kuoriminen on todella hankalaa ja toisekseen kylpyhuoneessa tulee nopeasti kylmä suihkun alta poistuessa mutta voiteella kuoriminenhan ei onnistu suihkun alla, sillä vesi huuhtelee voiteet mennessään. Lisäksi inhoan siivoilla kuorintavoiteesta jääneitä rakeita suihkun jälkeen, etenkin kun vartalokuorinnoissa raekoko on yleensä ällistyttävän suuri. Viime vuosina olen käyttänyt vartalonkuorintavoiteina vain kasvoille tarkoitettuja kuorintavoiteita, jotka ovat osoittautuneet kasvoille sopimattomiksi.
Varsinaisten kuorintatuotteiden sijaan käytänkin siis kuorintavälineitä eli luonnonkuidusta tehtyjä karheita sieniä/rukkasia sekä parinkymmenen sentin pituisella varrella varustettua harjaa, jolla yllän myös selkään. Tietysti näidenkin suhteen tuli ensin tehtyä pari virheostosta: kaupassa miellyttävältä tuntuva pinta muuttuu lämpimän veden ja suihkusaippuan yhteisvaikutuksesta lössöksi ja tehottomaksi, joten muiden paitsi herkkäihoisten kannattaa ostaa rohkeasti karhea sieni ja jäykähköharjaksinen harja. Irrotettavat harjanvarret ovat myös omiaan aiheuttamaan turhautumista: harja on joko kiinni niin tiukasti, ettei sitä saa saippuaisilla käsillä irti varrestaan tai sitten harja on kiinni niin löysästi, että se lentää päin kaakeleita. Mukavaa sienellä tai harjalla kuoriessa on se, että ihon kunnon mukaan lisukkeeksi voi valita enemmän tai vähemmän pesevän suihkugeelin tai vaikka perusvoiteen tai (vartalo-)öljyn.
Suihkun yhteydessä (mielellään kylvyn jälkeen) tehdyn kuorinnan (yritän muistaa kuoria vartalon ihoa kerran viikossa mutta kesällä kylpyammeen jäätyä vähemämälle käytölle kuoriminenkin unohtui) jälkeen on sitten mukava rasvailla ihoa. En ole löytänyt vartalovoiteista mitään ehdotonta suosikkia mutta toisaalta kriteerinikin ovat varsin vaatimattomat. Voiteen pitää tuoksua miellyttävälle, imeytyä nopeasti ja olla jättämättä tahmeaa pintaa. Lisäksi pidän etenkin talviaikaan enemmän vartalovoi-tyyppisistä tuotteista kuin suihkeista, lotioneista tai milkeistä mutta harmillisen usein "vartalovoina" myyty tuote onkin koostumukseltaan juoksevaa tavaraa. Jopa saman sarjan sisällä vartalovoiden koostumus voi olla hyvinkin erilainen.
Tavoitteenani olisi nyt myös hoitaa kuntoon kesän aikana sääriin kertyneiden naarmujen ja hyttysenpuremien jättämät jäljet. Tähän tarkoitukseen olen joskus hankkinut E-vitamiinia ja kalanmaksaöljyä (?) sisältävää seerumia, joka on pahasta hajustaan huolimatta ollut kohtuullisen tehokas tuote arpien yms. parantumisen edistämisessä. Ajattelin nyt käyttää tuon seerumin loppuun ja jatkaa sen jälkeen mahdollisesti vielä näkyvien jälkien hoitoa emuöljyn kanssa, kun se nyt kerran tuntuu iho-ongelmiin tehoavan - ja ainakin se on tuoksutonta!
lauantai 27. elokuuta 2011
Poskipunista
Olen aina ollut todella laiska (ja huono) käyttämään poskipunaa mutta etenkin iltameikissä poskipuna on aika lailla välttämätön. Pärjäsin vuosikausia Lumenen poskipunan kanssa, koska sen sävy oli hyvin haalea pinkki, jonka kanssa oli lähes mahdotonta epäonnistua. Lisäksi kaapista löytyy myös Lumenen minikokoinen aurinkopuuteri, jota käytän joskus varjostuksiin.
Kun Lumenen poskipuna alkoi lopahtaa, satuin ostamaan tavaratalon joulualennusmyynnistä jonkun halpismerkin älyttömän halvan meikkilaatikon, jossa oli paitsi kynsilakkoja, huulipunia ja huultenrajauskyniä niin myös siveltimiä ja kuusi luomiväripalettia, joissa jokaisessa on kahdeksan luomivärinappia, yksi huulikiilto ja - arvasitte oikein - poskipuna. Olin siis äkkiä kuuden poskipunan omistaja.
Hauskaa ja hyvää tässä on ollut se, että olen voinut vaikkapa iltaisin, ennen kuin pesen meikit pois, leikkiä vapaasti eri sävyillä ja juosta vielä ikkunan ääreen tarkastelemaan päivänvalossa, miten luonnolliselta tai luonnottomalta mikäkin sävy kasvoillani näyttää. Kokeilujen perusteella irrottelin sitten pari sopivinta värinappia (vaaleampi ja tummempi) ja liimasin ne sitten vanhaan Lumene-rasiaan, jotta niitä olisi helpompi kuljettaa mukana.
Vaikka olin pärjännyt oman poskipunaduoni kanssa ihan hyvin, olin tietysti utelias tuon aiemmassa postauksessani mainitseman MSCHIC by Seppälä -poskipunan suhteen. Rasiassa sävy ("Afterglow") näyttää melkoisen räväkältä mutta täytyy kyllä myöntää, että varovaisella otteella sudittuna se on kyllä vaalealla iholla todella kaunis. Se ei ole räikeä tai luonnoton mutta se ei myöskään näytä couperosalta tai muulta "luonnolliselta" punoitukselta vaan edellä mainitsemani "räväkkyys" muuttuu iholla suloiseksi "flirtiksi". Lisää noista MSCHIC-pakkauksen tuotteista hieman myöhemmin, kunhan käyttökertoja tulee vielä lisää.
Kun Lumenen poskipuna alkoi lopahtaa, satuin ostamaan tavaratalon joulualennusmyynnistä jonkun halpismerkin älyttömän halvan meikkilaatikon, jossa oli paitsi kynsilakkoja, huulipunia ja huultenrajauskyniä niin myös siveltimiä ja kuusi luomiväripalettia, joissa jokaisessa on kahdeksan luomivärinappia, yksi huulikiilto ja - arvasitte oikein - poskipuna. Olin siis äkkiä kuuden poskipunan omistaja.
Hauskaa ja hyvää tässä on ollut se, että olen voinut vaikkapa iltaisin, ennen kuin pesen meikit pois, leikkiä vapaasti eri sävyillä ja juosta vielä ikkunan ääreen tarkastelemaan päivänvalossa, miten luonnolliselta tai luonnottomalta mikäkin sävy kasvoillani näyttää. Kokeilujen perusteella irrottelin sitten pari sopivinta värinappia (vaaleampi ja tummempi) ja liimasin ne sitten vanhaan Lumene-rasiaan, jotta niitä olisi helpompi kuljettaa mukana.
Vaikka olin pärjännyt oman poskipunaduoni kanssa ihan hyvin, olin tietysti utelias tuon aiemmassa postauksessani mainitseman MSCHIC by Seppälä -poskipunan suhteen. Rasiassa sävy ("Afterglow") näyttää melkoisen räväkältä mutta täytyy kyllä myöntää, että varovaisella otteella sudittuna se on kyllä vaalealla iholla todella kaunis. Se ei ole räikeä tai luonnoton mutta se ei myöskään näytä couperosalta tai muulta "luonnolliselta" punoitukselta vaan edellä mainitsemani "räväkkyys" muuttuu iholla suloiseksi "flirtiksi". Lisää noista MSCHIC-pakkauksen tuotteista hieman myöhemmin, kunhan käyttökertoja tulee vielä lisää.
perjantai 26. elokuuta 2011
Ripsiväreistä
Vaikka olenkin löytänyt "vakiotuotteeni" varsin monessa tuoteryhmässä, olen ripsivärien suhteen jatkuvasti "haku päällä" ja olen 20 vuotta kestäneen meikkausvaiheeni aikana ostanut samaa ripsiväriä vain kahdesti. Tähän on tietysti syypää myös kosmetiikkateollisuus, joka syytää markkinoille aina vain uusia ja uusia tuotteita, joilla ripsien luvataan komistuvan vielä pidemmiksi ja tuuheammiksi kuin aikaisemmin myynnissä olevilla tuotteilla. Kuulkaa lukijat: ainoat oikeasti havaitsemani innovaatiot tässä 20 vuoden aikana ovat olleet seuraavat:
Ehdottomia pohjanoteerauksia ovat olleet halpojen (kivojen luomiväripalettien vuoksi ostettujen) meikkisettien mukana tulleet ei-tunnettua-brändiä-edustavat mascarat, jotka ovat olleet koostumukseltaan ohuita ja vetisiä harvakarvaisine harjoineen. Myös se Maybellinen pinkki-vihreähylsyinen ripsiväri on juu kokeiltu... ei toimi, ei.
Kun ripset ovat mitä suomalaisilla yleensäkin eli tummat mutta eivät kovin pitkät eivätkä kovin tuuheat, mieli tekee kuitenkin uskoa siihen, että jostain löytyisi se täydellinen ripsiväri, jossa yhdistyisivät juuri minun ripsilleni sopiva harja, massan koostumus ja kestävyys yhdistettynä tietysti helppoon poistettavuuteen. Lisäksi olisi mukavaa, että ripsivärin ominaisuudet kestäisivät samoina koko sen käyttöiän: jotkut ovat olleet "tuoreina" liian kosteita toimiakseen mutta auttaneet loihtimaan kerrassaan tekoripsien veroiset räpsyttimet parin viikon ajan - ennen totaalista kuivahtamistaan.
Se ainoa ripsiväri, jota olen ostanut toistamiseen on Sensain 38:n Thickening. Se ei ole täydellinen mutta siinä yhdistyy monia sellaisia tekijöitä, jotka tekevät siitä luottotuotteen: harja on (valmiiksi, itse taivuttelematta) kaareva, sen kärki kapenee tarkkaan työskentelyyn sopivaksi, massa ei ole liian löysää, parhaimillaan ripsistä tulee todella kauniit (tuuheutuksen lisäksi tämä antaa myös pituutta) ja kestävyys on kohtuullisen hyvä. Sanon kohtuullisen hyvä, koska jos bileet jatkuvat aamupäivään, väri alkaa kyllä murentua poskille. Poistaminen vaatii tietysti lämmintä vettä ja liottelua, minkä koen hieman rasittavaksi, joten arkikäyttöön tämä ei oikein mielestäni sovellu - sadepäiviä lukuunottamatta.
Ripsiväri, jolla olisi hyvät edellytykset loistotuotteeksi on ollut L'Oréalin Beauty Tubes eli se punavalkoinen kaksipäinen/-harjainen pakkaus, jonka toisessa päässä on valkea pohjustustuote ja toisessa päässä varsinainen musta ripsiväri. Tällä saa näyttävät ripset ja kestävän lopputuloksen, joka on kuitenkin helppo poistaa vedellä (lämpötilalla ei väliä) eli käytännössä 30 sekunnin "vettä silmille"-huljuttelun jälkeen ripsiväri lähtee irti liuskoina. Tähän tuotteeseen liittyy kuitenkin kaksi ongelmaa: Miksi pohjustustuotteen pitää olla valkoista? Väri kuivuu ripsiin harmahtavana kerroksena enkä tunnu ikinä saavan peitettyä harmautta sataprosenttisen tarkasti varsinaisella ripsivärillä. Eikö noita erillisiä tuotteita voitaisi yhdistää yhdeksi ja samaksi massaksi?
Toinen ongelma liittyy pakkaukseen: molempien tuubien (ostin siis tuplapakkauksen) kanssa on sama juttu eli valkean pohjustustuotteen määrää harjassa säätelevä "rengas" tms. siellä putkilon sisällä ei tahdo kestää paikoillaan vaan harja tulee toisinaan tuubista aivan möhnäisenä. Koska pohjustusaineen peittelyssä on muutenkin ongelmaa, en todellakaan uskalla lähteä viedä pohjustustuotetta pursuavaa harjaa lähellekään ripsiäni vaan joudun puhdistelemaan harjaa ja sen seurauksena tuotetta menee harmittavan paljon hukkaan. Ja jossain vaiheessa jotain loksahtaa tuubin sisällä kohdalleen ja harja tulee putkilosta sen näköisenä kuin harjan kuuluukin. Olen yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa säilyttämällä mascaraa milloin vaaka- ja milloin pystyasennossa mutta säilytysasennolla ei tunnu olevan vaikutusta, vaikka jossain vaiheessa vaakataso ehtikin vaikuttaa lupaavalta asennolta.
Suosikkimascarani arkikäytössä on tällä hetkellä Maybellinen Lash Stiletto, tarkemmin ottaen sen (myös) tuuheuttava versio. Ensimmäisenä markkinoille tullut "perus"-Lash Stiletto oli mielestäni kelpo tuote etenkin elinkaarensa loppuvaiheessa, kun se alkoi kuivahtaessaan myös tuuheuttaa ripsiä ja tästä uudemmasta versiosta olen kyllä pitänyt kovasti. Toki niin tämän kuin muidenkin ripsivärien kanssa tuntuu olevan aina ihan päivästä kiinni miten näyttävän lopputuloksen saa aikaiseksi (eli paljonko ripsillä on muun meikkaamisen seurauksena esimerkiksi puuteria, luomiväriä, nesterajausväriä...) mutta yleisesti ottaen saan tällä nopeasti haluamani "arkiripset" ja "bileripsien" saavuttamiseen ei tarvita paljoakaan lisätyötä. Edellä mainituista ripsiväreistä poiketen tämän poistamiseen ei tarvita mitään erityisiä kikkailuja mutta aivan normaalista vesiliukoisuudestaan huolimatta tämä on kestänyt hyvin ripsissä pidemmissäkin bileissä ja villimmässäkin menossa.
- vain tietynlämpöisellä vedellä ripsistä irtoavat mascarat (esim. Kanebo/Sensai)
- "kumiharjat" mascaroissa
- motoroidut mascarat (näistä itselläni ei ole kokemusta)
Ehdottomia pohjanoteerauksia ovat olleet halpojen (kivojen luomiväripalettien vuoksi ostettujen) meikkisettien mukana tulleet ei-tunnettua-brändiä-edustavat mascarat, jotka ovat olleet koostumukseltaan ohuita ja vetisiä harvakarvaisine harjoineen. Myös se Maybellinen pinkki-vihreähylsyinen ripsiväri on juu kokeiltu... ei toimi, ei.
Kun ripset ovat mitä suomalaisilla yleensäkin eli tummat mutta eivät kovin pitkät eivätkä kovin tuuheat, mieli tekee kuitenkin uskoa siihen, että jostain löytyisi se täydellinen ripsiväri, jossa yhdistyisivät juuri minun ripsilleni sopiva harja, massan koostumus ja kestävyys yhdistettynä tietysti helppoon poistettavuuteen. Lisäksi olisi mukavaa, että ripsivärin ominaisuudet kestäisivät samoina koko sen käyttöiän: jotkut ovat olleet "tuoreina" liian kosteita toimiakseen mutta auttaneet loihtimaan kerrassaan tekoripsien veroiset räpsyttimet parin viikon ajan - ennen totaalista kuivahtamistaan.
Se ainoa ripsiväri, jota olen ostanut toistamiseen on Sensain 38:n Thickening. Se ei ole täydellinen mutta siinä yhdistyy monia sellaisia tekijöitä, jotka tekevät siitä luottotuotteen: harja on (valmiiksi, itse taivuttelematta) kaareva, sen kärki kapenee tarkkaan työskentelyyn sopivaksi, massa ei ole liian löysää, parhaimillaan ripsistä tulee todella kauniit (tuuheutuksen lisäksi tämä antaa myös pituutta) ja kestävyys on kohtuullisen hyvä. Sanon kohtuullisen hyvä, koska jos bileet jatkuvat aamupäivään, väri alkaa kyllä murentua poskille. Poistaminen vaatii tietysti lämmintä vettä ja liottelua, minkä koen hieman rasittavaksi, joten arkikäyttöön tämä ei oikein mielestäni sovellu - sadepäiviä lukuunottamatta.
Ripsiväri, jolla olisi hyvät edellytykset loistotuotteeksi on ollut L'Oréalin Beauty Tubes eli se punavalkoinen kaksipäinen/-harjainen pakkaus, jonka toisessa päässä on valkea pohjustustuote ja toisessa päässä varsinainen musta ripsiväri. Tällä saa näyttävät ripset ja kestävän lopputuloksen, joka on kuitenkin helppo poistaa vedellä (lämpötilalla ei väliä) eli käytännössä 30 sekunnin "vettä silmille"-huljuttelun jälkeen ripsiväri lähtee irti liuskoina. Tähän tuotteeseen liittyy kuitenkin kaksi ongelmaa: Miksi pohjustustuotteen pitää olla valkoista? Väri kuivuu ripsiin harmahtavana kerroksena enkä tunnu ikinä saavan peitettyä harmautta sataprosenttisen tarkasti varsinaisella ripsivärillä. Eikö noita erillisiä tuotteita voitaisi yhdistää yhdeksi ja samaksi massaksi?
Toinen ongelma liittyy pakkaukseen: molempien tuubien (ostin siis tuplapakkauksen) kanssa on sama juttu eli valkean pohjustustuotteen määrää harjassa säätelevä "rengas" tms. siellä putkilon sisällä ei tahdo kestää paikoillaan vaan harja tulee toisinaan tuubista aivan möhnäisenä. Koska pohjustusaineen peittelyssä on muutenkin ongelmaa, en todellakaan uskalla lähteä viedä pohjustustuotetta pursuavaa harjaa lähellekään ripsiäni vaan joudun puhdistelemaan harjaa ja sen seurauksena tuotetta menee harmittavan paljon hukkaan. Ja jossain vaiheessa jotain loksahtaa tuubin sisällä kohdalleen ja harja tulee putkilosta sen näköisenä kuin harjan kuuluukin. Olen yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa säilyttämällä mascaraa milloin vaaka- ja milloin pystyasennossa mutta säilytysasennolla ei tunnu olevan vaikutusta, vaikka jossain vaiheessa vaakataso ehtikin vaikuttaa lupaavalta asennolta.
Suosikkimascarani arkikäytössä on tällä hetkellä Maybellinen Lash Stiletto, tarkemmin ottaen sen (myös) tuuheuttava versio. Ensimmäisenä markkinoille tullut "perus"-Lash Stiletto oli mielestäni kelpo tuote etenkin elinkaarensa loppuvaiheessa, kun se alkoi kuivahtaessaan myös tuuheuttaa ripsiä ja tästä uudemmasta versiosta olen kyllä pitänyt kovasti. Toki niin tämän kuin muidenkin ripsivärien kanssa tuntuu olevan aina ihan päivästä kiinni miten näyttävän lopputuloksen saa aikaiseksi (eli paljonko ripsillä on muun meikkaamisen seurauksena esimerkiksi puuteria, luomiväriä, nesterajausväriä...) mutta yleisesti ottaen saan tällä nopeasti haluamani "arkiripset" ja "bileripsien" saavuttamiseen ei tarvita paljoakaan lisätyötä. Edellä mainituista ripsiväreistä poiketen tämän poistamiseen ei tarvita mitään erityisiä kikkailuja mutta aivan normaalista vesiliukoisuudestaan huolimatta tämä on kestänyt hyvin ripsissä pidemmissäkin bileissä ja villimmässäkin menossa.
torstai 25. elokuuta 2011
Allergisista reaktioista
Olen onnekas siinä mielessä, etten ole allerginen juuri millekään. Niinpä olen pystynyt ottamaan kosmetiikkatuotteetkin suoraan käyttöön ilman, että olisin ensin laittanut tuotetta kyynärtaipeeseen 24 tunniksi nähdäkseni reagoiko ihoni tuotteeseen. Uusien tuotteiden testailu ennen niiden varsinaista käyttöönottoa onkin liittynyt enemmän tuotteiden pysyvyyteen ja toimivuuteen (leviääkö ripsiväri, pitääkö puuteri kiillon poissa).
Sain ensimmäisen varoituksen siitä ettei ihoni kestäkään aivan kaikkea kokeillessani reilu vuosi sitten Bare Minerals -sarjan meikkipohjaa. Kaikki oli hyvin siihen asti kunnes meikattu iho kostui, joko hikoilun tai sateen takia. Silloin alkoi kutina. Iholla ei näkynyt mitään reaktiota mutta kutiseva tunne oli ikävä ja jatkui siihen asti, että iho kuivui tai pesin meikin pois. Bare Minerals sai siis huutia mutta onneksi jatkoin mineraalimeikkikokeiluja muiden sarjojen kanssa - jotka eivät sitten kutinoita aiheuttaneetkaan. Sain myös selville, että iholleni sopimaton ainesosa Bare Mineralsin tuotteessa oli todennäköisesti Bismuth Oxychloride, jota yritän jatkossa vältellä.
Tuossa noin kuukausi sitten tilasin taas kosmetiikkaa yhdysvaltalaiselta Mad Mineralsilta. Mukana oli myös rasiallinen silmämeikinpohjustusvoidetta, jota testikäytin yhden perjantaityöpäivän verran eikä mitään ongelmia ilmennyt, kenties vain hieman kuivuutta silmänympärysiholla. Seuraavan viikon keskiviikkona käytin tuotetta uudelleen - edelleen täysin ilman ongelmia - mutta heräsin järkytyksekseni torstaiaamuun silmäluomet niin turvonneina, että lähestulkoon soitin töihin ("En pysty.") ja lääkärille ("Nyt heti!") mutta puolen tunnin valelu kylmällä vedellä ja sormenpäillä naputtelu tepsivät turvotukseen sen verran, että kykenin lähtemään töihin ja onneksi turvotus laskikin päivän aikana - joskin palatakseen seuraavana yönä mutta vähemmän voimakkaana.
Koska ainoa uusi tuote, jota olin viikon aikana käyttänyt oli tämä nimenomainen silmämeikinpohjustustuote, päätin testata sitä käsivarteni sisäpintaan. Vuorokautta myöhemmin iho oli edelleen ihana ja sileä, joten unohdin koko asian ja ryhdyin lueskelemaan muiden käyttämieni tuotteiden INCI-listoja ihan hakuammuntana. No, silmämeikinpohjustustuote muistutti kuitenkin olemassaolostaan: reilun kahden vuorokauden kuluttua siitä, kun olin levittänyt sitä käsivarteeni, punaista pikkunäppyläistä ihottumaa alkoi nousta tarkalleen siihen kohtaan, johon olin tuota tuotetta laittanut - ja negatiivisena bonuksena ihottumaa oli myös olkavarressa siinä kohdassa, johon käsivarsi osuu kättä koukistettaessa.
Olen nyt rasvaillut ihottumakohtia pian kahden viikon ajan hydrokortisonivoiteella ja Bepanthenilla mutta koska ne eivät näyttäneet auttavan, otin pari päivää sitten käyttöön myös emuöljyn ja ihon väri ja pintarakenne ovat nyt palautuneet lähes normaaleiksi. En tiedä, onko se emuöljyn vai altistuksesta kuluneen ajan ansiota. Joka tapauksessa, ongelma käsi- ja olkavarsien ihon suhteen alkaa olla ohi.
Silmäluomet sitä vastoin ovat edelleen melko herkässä tilassa. Ne saattavat olla lähes normaalit useamman päivän ajan eivätkä ole milläänsäkään raskaammastakaan bilemeikistä mutta koska allerginen reaktio sai niiden ihon hilseilemään, joudun olemaan supervarovainen ja helläkätinen meikkejä poistaessani ja varomaan, ettei silmäluomille mene mitään ylimääräistä kuten kasvovettä, kuorintavoidetta, hiuslakkaa.... Paras vaihtoehto olisi tietysti olla jonkin aikaa tyystin "luomuna" mutta en voi kuvitella meneväni töihin silmämeikittä ellei tilanne sitten ole aivan superpaha. Tilanne paranee kuitenkin päivä päivältä, joten eiköhän tämä tästä. Opin kuitenkin sen, että tästä lähtien testaan ainakin silmien läheisyyteen laitettavat tuotteet vartalon iholle ja analysoin tuloksen mieluummin 72 kuin 24 tunnin jälkeen.
En edelleenkään tiedä varmuudella, mikä ainesosa aiheutti tämän reaktion. Luin INCIn ennen kuin tein ostopäätöksen enkä nähnyt siinä mitään epäilyttävää: "mineral oil, petrolatum, talc, beeswax, ozokerite, paraffin, kaolin, propylparaben, bht, may contain titanium dioxide, iron oxides", sillä ozokeriteä (joka paljastui mineraaliöljyksi/vaseliiniksi) ja bth:tä (antioksidantti) lukuunottamatta kaikkia esiintyy normaalistikin käyttämissäni tuotteissa. Nyt jälkeenpäin googlaillen ainakin BHT:n tiedetään aiheuttaneen allergisia reaktioita, joten yritän jatkossa vältellä tuota.
Pitäkää nyt vaan peukkuja, että loppukin punoitus ja hilseily katoaa silmäluomiltani viimeistään viikonlopun aikana. Hetkellisesti kadonnut bloggausmotivaatiokin voi sitten palata...
Sain ensimmäisen varoituksen siitä ettei ihoni kestäkään aivan kaikkea kokeillessani reilu vuosi sitten Bare Minerals -sarjan meikkipohjaa. Kaikki oli hyvin siihen asti kunnes meikattu iho kostui, joko hikoilun tai sateen takia. Silloin alkoi kutina. Iholla ei näkynyt mitään reaktiota mutta kutiseva tunne oli ikävä ja jatkui siihen asti, että iho kuivui tai pesin meikin pois. Bare Minerals sai siis huutia mutta onneksi jatkoin mineraalimeikkikokeiluja muiden sarjojen kanssa - jotka eivät sitten kutinoita aiheuttaneetkaan. Sain myös selville, että iholleni sopimaton ainesosa Bare Mineralsin tuotteessa oli todennäköisesti Bismuth Oxychloride, jota yritän jatkossa vältellä.
Tuossa noin kuukausi sitten tilasin taas kosmetiikkaa yhdysvaltalaiselta Mad Mineralsilta. Mukana oli myös rasiallinen silmämeikinpohjustusvoidetta, jota testikäytin yhden perjantaityöpäivän verran eikä mitään ongelmia ilmennyt, kenties vain hieman kuivuutta silmänympärysiholla. Seuraavan viikon keskiviikkona käytin tuotetta uudelleen - edelleen täysin ilman ongelmia - mutta heräsin järkytyksekseni torstaiaamuun silmäluomet niin turvonneina, että lähestulkoon soitin töihin ("En pysty.") ja lääkärille ("Nyt heti!") mutta puolen tunnin valelu kylmällä vedellä ja sormenpäillä naputtelu tepsivät turvotukseen sen verran, että kykenin lähtemään töihin ja onneksi turvotus laskikin päivän aikana - joskin palatakseen seuraavana yönä mutta vähemmän voimakkaana.
Koska ainoa uusi tuote, jota olin viikon aikana käyttänyt oli tämä nimenomainen silmämeikinpohjustustuote, päätin testata sitä käsivarteni sisäpintaan. Vuorokautta myöhemmin iho oli edelleen ihana ja sileä, joten unohdin koko asian ja ryhdyin lueskelemaan muiden käyttämieni tuotteiden INCI-listoja ihan hakuammuntana. No, silmämeikinpohjustustuote muistutti kuitenkin olemassaolostaan: reilun kahden vuorokauden kuluttua siitä, kun olin levittänyt sitä käsivarteeni, punaista pikkunäppyläistä ihottumaa alkoi nousta tarkalleen siihen kohtaan, johon olin tuota tuotetta laittanut - ja negatiivisena bonuksena ihottumaa oli myös olkavarressa siinä kohdassa, johon käsivarsi osuu kättä koukistettaessa.
Olen nyt rasvaillut ihottumakohtia pian kahden viikon ajan hydrokortisonivoiteella ja Bepanthenilla mutta koska ne eivät näyttäneet auttavan, otin pari päivää sitten käyttöön myös emuöljyn ja ihon väri ja pintarakenne ovat nyt palautuneet lähes normaaleiksi. En tiedä, onko se emuöljyn vai altistuksesta kuluneen ajan ansiota. Joka tapauksessa, ongelma käsi- ja olkavarsien ihon suhteen alkaa olla ohi.
Silmäluomet sitä vastoin ovat edelleen melko herkässä tilassa. Ne saattavat olla lähes normaalit useamman päivän ajan eivätkä ole milläänsäkään raskaammastakaan bilemeikistä mutta koska allerginen reaktio sai niiden ihon hilseilemään, joudun olemaan supervarovainen ja helläkätinen meikkejä poistaessani ja varomaan, ettei silmäluomille mene mitään ylimääräistä kuten kasvovettä, kuorintavoidetta, hiuslakkaa.... Paras vaihtoehto olisi tietysti olla jonkin aikaa tyystin "luomuna" mutta en voi kuvitella meneväni töihin silmämeikittä ellei tilanne sitten ole aivan superpaha. Tilanne paranee kuitenkin päivä päivältä, joten eiköhän tämä tästä. Opin kuitenkin sen, että tästä lähtien testaan ainakin silmien läheisyyteen laitettavat tuotteet vartalon iholle ja analysoin tuloksen mieluummin 72 kuin 24 tunnin jälkeen.
En edelleenkään tiedä varmuudella, mikä ainesosa aiheutti tämän reaktion. Luin INCIn ennen kuin tein ostopäätöksen enkä nähnyt siinä mitään epäilyttävää: "mineral oil, petrolatum, talc, beeswax, ozokerite, paraffin, kaolin, propylparaben, bht, may contain titanium dioxide, iron oxides", sillä ozokeriteä (joka paljastui mineraaliöljyksi/vaseliiniksi) ja bth:tä (antioksidantti) lukuunottamatta kaikkia esiintyy normaalistikin käyttämissäni tuotteissa. Nyt jälkeenpäin googlaillen ainakin BHT:n tiedetään aiheuttaneen allergisia reaktioita, joten yritän jatkossa vältellä tuota.
Pitäkää nyt vaan peukkuja, että loppukin punoitus ja hilseily katoaa silmäluomiltani viimeistään viikonlopun aikana. Hetkellisesti kadonnut bloggausmotivaatiokin voi sitten palata...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)