tiistai 30. elokuuta 2011

Vartalonhoidosta

Kesä on ilmeisesti ohi ja sen myötä nihkeät ja hikiset olotilatkin, ainakin toivon näin. Kun tähän vielä lisää sen, että ajattelin pitää kesän mässyttelyjen jälkeen kolmisen viikkoa kurinpalautusta Dukan-dieetin avulla kesän aikana kaapissa oudon kireiksi muuttuneiden housujen takia, vartalonhoitokin alkaa taas olla ajankohtaista.

Dukanista ensin lyhyesti sen verran, että ideana on syödä ensin tietty ajanjakso (jonka pituus riippuu siitä, paljonko painoa olisi tarkoitus pudottaa, käytännössä 1-10 päivää) pelkkiä vähärasvaisia ja vähähiilihydraattipitoisia liha/kala- ja maitotuotteita. Lisäksi päivittäin tulisi ottaa jotain monivitamiinivalmistetta sekä hieman leseitä, jottei vitamiininpuutos tai ummetus pääsisi iskemään. Tämän ensimmäisen vaiheen jälkeen siirrytään syömään aina tietyn ajanjakson (1-5 päivää) verran sekä vähähiilihydraattisia kasviksia (kurkku, salaatti jne.) että edellä mainittuja liha-/kala- ja maitotuotteita ja sen jälkeen syödään vastaavanmittainen  aika taas"pelkkiä protskuja" samoilla säännöillä kuin ykkösvaiheessakin. Kun tavoitepaino on saavutettu, dieetti jatkuu vielä 10 päivää jokaista pudotettua kiloa kohden niin, että elimistö ehtii tottua uuteen painoon. Tässä kolmannessa vaiheessa ruokavalioon saa lisätä rajoitetusti hiilihydraattipitoisia elintarvikkeita. Viimeisessä vaiheessa (=loppuelämä) saa syödä "mitä vain" mutta kerran viikossa tulisi pitää 1. vaiheen sääntöjen mukainen proteiinipäivä.

Vaikka pudotettavaa ei liene paljoa, ehkä kolme kiloa (en harrasta vaa'alla käymistä), innostuin jatkamaan 1. vaihetta peräti viiden päivän ajan, koska ruokavalion noudattaminen oli kovin helppoa. Tässä dieetissähän ei tarvitse laskea pisteitä eikä mittailla grammoja vaan proteiinipitoisia ruokia saa syödä niin paljon kuin tahtoo. Perustin siis jääkaappiin "sallittujen ruokien" hyllyn ja täytin sen rahkalla, raejuustolla, 5-prosenttisilla juustoilla, kevyillä leikkeleillä, kananmunilla ja tuoreilla kalkkuna- ja broilerifileillä. Proteiinipitoinen ykkösvaihe sai nesteet liikkeelle ja nyt kun takana ovat nuo viisi ykkösvaiheen päivää ja kaksi päivää kakkosvaihetta (valitsin rytmikseni sen, että joka toinen päivä pelkkiä proteiineja ja joka toinen päivä myös kasviksia) eli yhteensä viikko, vaatteet tuntuvat jo väljemmiltä päällä.

Kaksi viikkoa siis vielä edessä ja tämä ensimmäinen viikko on kyllä sujunut niin helposti, että eivätköhän kaksi seuraavaa mene "samoilla eväillä", kirjaimellisesti. Vaikka ruokamääriä ei ole rajoitettu, proteiini pitää nälän hyvin poissa ja tietysti myös (laiska kokki kun olen) yksitoikkoinen ruokavaliokin tekee sen, että välillä olen syönyt vain velvollisuudentunnosta pitääkseni aineenvaihdunnan käynnissä. Esim. tänään söin kaksi purkillista rahkaa, kaksi broilerin ohutleikettä pannulla paistettuina, muutaman viipaleen kevytjuustoa ja purkillisen raejuustoa. Varsinaisia retkahduksia ei ole sattunut (tietyt synttärikahvit olivat tiedossa jo etukäteen ja joskus vain on helpompi ottaa ja syödä pieni pala kakkua kuin joutua selittelemään, miksi on normaalipainoisuudestaan huolimatta dieetillä) ja tuskin repsahduksia sattuukaan; ajoitin tämän kuurin tarkoituksella ajankohtaan, jossa ei ole matkoja eikä (em. synttäreitä lukuunottamatta) juhlia. Tämä näistä dieettijutuista; Dukan-dieetistä kiinnostuneiden kannattaa etsiä lisätietoja netistä (niillä eväillä minäkin menen) tai hankkia aiheesta kertova kirja.

Ja mitä tekemistä dieetillä nyt sitten olikaan vartalonhoidon kanssa? Tietysti se, että ainakin omasta mielestäni "sopivankokoista" vartaloa on paljon hauskempi kuoria ja rasvailla  ja varsinkin nyt, kun Philipsin Lumea on lähestulkoon vaimentanut karvankasvun, vartalonhoitorituaalit pääsee aloittamaan aiempaa nopeammin.

Olen kokeillut muutamia vartalonkuorintavoiteita mutta en ole koskaan oikein päässyt niiden kanssa sinuiksi. En ole ensinnäkään kovin notkea, joten joidenkin kohtien kuoriminen on todella hankalaa ja toisekseen kylpyhuoneessa tulee nopeasti kylmä suihkun alta poistuessa mutta voiteella kuoriminenhan ei onnistu suihkun alla, sillä vesi huuhtelee voiteet mennessään. Lisäksi inhoan siivoilla kuorintavoiteesta jääneitä rakeita suihkun jälkeen, etenkin kun vartalokuorinnoissa raekoko on yleensä ällistyttävän suuri. Viime vuosina olen käyttänyt vartalonkuorintavoiteina vain kasvoille tarkoitettuja kuorintavoiteita, jotka ovat osoittautuneet kasvoille sopimattomiksi.

Varsinaisten kuorintatuotteiden sijaan käytänkin siis kuorintavälineitä eli luonnonkuidusta tehtyjä karheita sieniä/rukkasia sekä parinkymmenen sentin pituisella varrella varustettua harjaa, jolla yllän myös selkään. Tietysti näidenkin suhteen tuli ensin tehtyä pari virheostosta: kaupassa miellyttävältä tuntuva pinta muuttuu lämpimän veden ja suihkusaippuan yhteisvaikutuksesta lössöksi ja tehottomaksi, joten muiden paitsi herkkäihoisten kannattaa ostaa rohkeasti karhea sieni ja jäykähköharjaksinen harja. Irrotettavat harjanvarret ovat myös omiaan aiheuttamaan turhautumista: harja on joko kiinni niin tiukasti, ettei sitä saa saippuaisilla käsillä irti varrestaan tai sitten harja on kiinni niin löysästi, että se lentää päin kaakeleita. Mukavaa sienellä tai harjalla kuoriessa on se, että ihon kunnon mukaan lisukkeeksi voi valita enemmän tai vähemmän pesevän suihkugeelin tai vaikka perusvoiteen tai (vartalo-)öljyn.

Suihkun yhteydessä (mielellään kylvyn jälkeen) tehdyn kuorinnan (yritän muistaa kuoria vartalon ihoa kerran viikossa mutta kesällä kylpyammeen jäätyä vähemämälle käytölle kuoriminenkin unohtui) jälkeen on sitten mukava rasvailla ihoa. En ole löytänyt vartalovoiteista mitään ehdotonta suosikkia mutta toisaalta kriteerinikin ovat varsin vaatimattomat. Voiteen pitää tuoksua miellyttävälle, imeytyä nopeasti ja olla jättämättä tahmeaa pintaa. Lisäksi pidän etenkin talviaikaan enemmän vartalovoi-tyyppisistä tuotteista kuin suihkeista, lotioneista tai milkeistä mutta harmillisen usein "vartalovoina" myyty tuote onkin koostumukseltaan juoksevaa tavaraa. Jopa saman sarjan sisällä vartalovoiden koostumus voi olla hyvinkin erilainen.

Tavoitteenani olisi nyt myös hoitaa kuntoon kesän aikana sääriin kertyneiden naarmujen ja hyttysenpuremien jättämät jäljet. Tähän tarkoitukseen olen joskus hankkinut E-vitamiinia ja kalanmaksaöljyä (?) sisältävää seerumia, joka on pahasta hajustaan huolimatta ollut kohtuullisen tehokas tuote arpien yms. parantumisen edistämisessä. Ajattelin nyt käyttää tuon seerumin loppuun ja jatkaa sen jälkeen mahdollisesti vielä näkyvien jälkien hoitoa emuöljyn kanssa, kun se nyt kerran tuntuu iho-ongelmiin tehoavan - ja ainakin se on tuoksutonta!



lauantai 27. elokuuta 2011

Poskipunista

Olen aina ollut todella laiska (ja huono) käyttämään poskipunaa mutta etenkin iltameikissä poskipuna on aika lailla välttämätön. Pärjäsin vuosikausia Lumenen poskipunan kanssa, koska sen sävy oli hyvin haalea pinkki, jonka kanssa oli lähes mahdotonta epäonnistua. Lisäksi kaapista löytyy myös Lumenen minikokoinen aurinkopuuteri, jota käytän joskus varjostuksiin.

Kun Lumenen poskipuna alkoi lopahtaa, satuin ostamaan tavaratalon joulualennusmyynnistä jonkun halpismerkin älyttömän halvan meikkilaatikon, jossa oli paitsi kynsilakkoja, huulipunia ja huultenrajauskyniä niin myös siveltimiä ja kuusi luomiväripalettia, joissa jokaisessa on kahdeksan luomivärinappia, yksi huulikiilto ja - arvasitte oikein - poskipuna. Olin siis äkkiä kuuden poskipunan omistaja.

Hauskaa ja hyvää tässä on ollut se, että olen voinut vaikkapa iltaisin, ennen kuin pesen meikit pois, leikkiä vapaasti eri sävyillä ja juosta vielä ikkunan ääreen tarkastelemaan päivänvalossa, miten luonnolliselta tai luonnottomalta mikäkin sävy kasvoillani näyttää. Kokeilujen perusteella irrottelin sitten pari sopivinta värinappia (vaaleampi ja tummempi) ja liimasin ne sitten vanhaan Lumene-rasiaan, jotta niitä olisi helpompi kuljettaa mukana.

Vaikka olin pärjännyt oman poskipunaduoni kanssa ihan hyvin, olin tietysti utelias tuon aiemmassa postauksessani mainitseman MSCHIC by Seppälä -poskipunan suhteen. Rasiassa sävy ("Afterglow") näyttää melkoisen räväkältä mutta täytyy kyllä myöntää, että varovaisella otteella sudittuna se on kyllä vaalealla iholla  todella kaunis. Se ei ole räikeä tai luonnoton mutta se ei myöskään näytä couperosalta tai muulta "luonnolliselta" punoitukselta vaan edellä mainitsemani "räväkkyys" muuttuu iholla suloiseksi "flirtiksi". Lisää noista MSCHIC-pakkauksen tuotteista hieman myöhemmin, kunhan käyttökertoja tulee vielä lisää.

perjantai 26. elokuuta 2011

Ripsiväreistä

Vaikka olenkin löytänyt "vakiotuotteeni" varsin monessa tuoteryhmässä, olen ripsivärien suhteen jatkuvasti "haku päällä" ja olen 20 vuotta kestäneen meikkausvaiheeni aikana ostanut samaa ripsiväriä vain kahdesti. Tähän on tietysti syypää myös kosmetiikkateollisuus, joka syytää markkinoille aina vain uusia ja uusia tuotteita, joilla ripsien luvataan komistuvan vielä pidemmiksi ja tuuheammiksi kuin aikaisemmin myynnissä olevilla tuotteilla. Kuulkaa lukijat: ainoat oikeasti havaitsemani innovaatiot tässä 20 vuoden aikana ovat olleet seuraavat:
  • vain tietynlämpöisellä vedellä ripsistä irtoavat mascarat (esim. Kanebo/Sensai)
  • "kumiharjat" mascaroissa
  • motoroidut mascarat (näistä itselläni ei ole kokemusta)
Muistelen edelleen haikeudella yläasteaikaista Anytimen ripsaria, joka sisälsi niin paljon pitkiä mustia irtokuituja, että sillä oli mahdollista meikata huikeat räpsyripset. No, siinäpä se poistui markkinoilta, kuten moni muukin hyvä tuote kuten Max Factorin vedenkestävä ripsiväri, joka oli myös täydellisen smudgeproof ja siksi mitä sopivin herkkäitkuiselle teinitytölle.

Ehdottomia pohjanoteerauksia ovat olleet halpojen (kivojen luomiväripalettien vuoksi ostettujen) meikkisettien mukana tulleet ei-tunnettua-brändiä-edustavat mascarat, jotka ovat olleet koostumukseltaan ohuita ja vetisiä harvakarvaisine harjoineen. Myös se Maybellinen pinkki-vihreähylsyinen ripsiväri on juu kokeiltu... ei toimi, ei.
Kun ripset ovat mitä suomalaisilla yleensäkin eli tummat mutta eivät kovin pitkät eivätkä kovin tuuheat, mieli tekee kuitenkin uskoa siihen, että jostain löytyisi se täydellinen ripsiväri, jossa yhdistyisivät juuri minun ripsilleni sopiva harja, massan koostumus ja kestävyys yhdistettynä tietysti helppoon poistettavuuteen. Lisäksi olisi mukavaa, että ripsivärin ominaisuudet kestäisivät samoina koko sen käyttöiän: jotkut ovat olleet "tuoreina" liian kosteita toimiakseen mutta auttaneet loihtimaan kerrassaan tekoripsien veroiset räpsyttimet parin viikon ajan - ennen totaalista kuivahtamistaan.

Se ainoa ripsiväri, jota olen ostanut toistamiseen on Sensain 38:n Thickening. Se ei ole täydellinen mutta siinä yhdistyy monia sellaisia tekijöitä, jotka tekevät siitä luottotuotteen: harja on (valmiiksi, itse taivuttelematta) kaareva, sen kärki kapenee tarkkaan työskentelyyn sopivaksi, massa ei ole liian löysää, parhaimillaan ripsistä tulee todella kauniit (tuuheutuksen lisäksi tämä antaa myös pituutta) ja kestävyys on kohtuullisen hyvä. Sanon kohtuullisen hyvä, koska jos bileet jatkuvat aamupäivään, väri alkaa kyllä murentua poskille. Poistaminen vaatii tietysti lämmintä vettä ja liottelua, minkä koen hieman rasittavaksi, joten arkikäyttöön tämä ei oikein mielestäni sovellu - sadepäiviä lukuunottamatta.


Ripsiväri, jolla olisi hyvät edellytykset loistotuotteeksi on ollut L'Oréalin Beauty Tubes eli se punavalkoinen kaksipäinen/-harjainen pakkaus, jonka toisessa päässä on valkea pohjustustuote ja toisessa päässä varsinainen musta ripsiväri. Tällä saa näyttävät ripset ja kestävän lopputuloksen, joka on kuitenkin helppo poistaa vedellä (lämpötilalla ei väliä) eli käytännössä 30 sekunnin "vettä silmille"-huljuttelun jälkeen ripsiväri lähtee irti liuskoina. Tähän tuotteeseen liittyy kuitenkin kaksi ongelmaa: Miksi pohjustustuotteen pitää olla valkoista? Väri kuivuu ripsiin harmahtavana kerroksena enkä tunnu ikinä saavan peitettyä harmautta sataprosenttisen tarkasti varsinaisella ripsivärillä. Eikö noita erillisiä tuotteita voitaisi yhdistää yhdeksi ja samaksi massaksi?

Toinen ongelma liittyy pakkaukseen: molempien tuubien (ostin siis tuplapakkauksen) kanssa on sama juttu eli valkean pohjustustuotteen määrää harjassa säätelevä "rengas" tms. siellä putkilon sisällä ei tahdo kestää paikoillaan vaan harja tulee toisinaan tuubista aivan möhnäisenä. Koska pohjustusaineen peittelyssä on muutenkin ongelmaa, en todellakaan uskalla lähteä viedä pohjustustuotetta pursuavaa harjaa lähellekään ripsiäni vaan joudun puhdistelemaan harjaa ja sen seurauksena tuotetta menee harmittavan paljon hukkaan. Ja jossain vaiheessa jotain loksahtaa tuubin sisällä kohdalleen ja harja tulee putkilosta sen näköisenä kuin harjan kuuluukin. Olen yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa säilyttämällä mascaraa milloin vaaka- ja milloin pystyasennossa mutta säilytysasennolla ei tunnu olevan vaikutusta, vaikka jossain vaiheessa vaakataso ehtikin vaikuttaa lupaavalta asennolta.

Suosikkimascarani arkikäytössä on tällä hetkellä Maybellinen Lash Stiletto, tarkemmin ottaen sen (myös) tuuheuttava versio. Ensimmäisenä markkinoille tullut "perus"-Lash Stiletto oli mielestäni kelpo tuote etenkin elinkaarensa loppuvaiheessa, kun se alkoi kuivahtaessaan myös tuuheuttaa ripsiä ja tästä uudemmasta versiosta olen kyllä pitänyt kovasti. Toki niin tämän kuin muidenkin ripsivärien kanssa tuntuu olevan aina ihan päivästä kiinni miten näyttävän lopputuloksen saa aikaiseksi (eli paljonko ripsillä on muun meikkaamisen seurauksena esimerkiksi puuteria, luomiväriä, nesterajausväriä...) mutta yleisesti ottaen saan tällä nopeasti haluamani "arkiripset" ja "bileripsien" saavuttamiseen ei tarvita paljoakaan lisätyötä. Edellä mainituista ripsiväreistä poiketen tämän poistamiseen ei tarvita mitään erityisiä kikkailuja mutta aivan normaalista vesiliukoisuudestaan huolimatta tämä on kestänyt hyvin ripsissä pidemmissäkin bileissä ja villimmässäkin menossa.

torstai 25. elokuuta 2011

Allergisista reaktioista

Olen onnekas siinä mielessä, etten ole allerginen juuri millekään. Niinpä olen pystynyt ottamaan kosmetiikkatuotteetkin suoraan käyttöön ilman, että olisin ensin laittanut tuotetta kyynärtaipeeseen 24 tunniksi nähdäkseni reagoiko ihoni tuotteeseen. Uusien tuotteiden testailu ennen niiden varsinaista käyttöönottoa onkin liittynyt enemmän tuotteiden pysyvyyteen ja toimivuuteen (leviääkö ripsiväri, pitääkö puuteri kiillon poissa).

Sain ensimmäisen varoituksen siitä ettei ihoni kestäkään aivan kaikkea kokeillessani reilu vuosi sitten Bare Minerals -sarjan meikkipohjaa. Kaikki oli hyvin siihen asti kunnes meikattu iho kostui, joko hikoilun tai sateen takia. Silloin alkoi kutina. Iholla ei näkynyt mitään reaktiota mutta kutiseva tunne oli ikävä ja jatkui siihen asti, että iho kuivui tai pesin meikin pois. Bare Minerals sai siis huutia mutta onneksi jatkoin mineraalimeikkikokeiluja muiden sarjojen kanssa - jotka eivät sitten kutinoita aiheuttaneetkaan. Sain myös selville, että iholleni sopimaton ainesosa Bare Mineralsin tuotteessa oli todennäköisesti Bismuth Oxychloride, jota yritän jatkossa vältellä.

Tuossa noin kuukausi sitten tilasin taas kosmetiikkaa yhdysvaltalaiselta Mad Mineralsilta. Mukana oli myös rasiallinen silmämeikinpohjustusvoidetta, jota testikäytin yhden perjantaityöpäivän verran eikä mitään ongelmia ilmennyt, kenties vain hieman kuivuutta silmänympärysiholla. Seuraavan viikon keskiviikkona käytin tuotetta uudelleen - edelleen täysin ilman ongelmia - mutta heräsin järkytyksekseni torstaiaamuun silmäluomet niin turvonneina, että lähestulkoon soitin töihin ("En pysty.") ja lääkärille ("Nyt heti!") mutta puolen tunnin valelu kylmällä vedellä ja sormenpäillä naputtelu tepsivät turvotukseen sen verran, että kykenin lähtemään töihin ja onneksi turvotus laskikin päivän aikana - joskin palatakseen seuraavana yönä mutta vähemmän voimakkaana.

Koska ainoa uusi tuote, jota olin viikon aikana käyttänyt oli tämä nimenomainen silmämeikinpohjustustuote, päätin testata sitä käsivarteni sisäpintaan. Vuorokautta myöhemmin iho oli edelleen ihana ja sileä, joten unohdin koko asian ja ryhdyin lueskelemaan muiden käyttämieni tuotteiden INCI-listoja ihan hakuammuntana. No, silmämeikinpohjustustuote muistutti kuitenkin olemassaolostaan: reilun kahden vuorokauden kuluttua siitä, kun olin levittänyt sitä käsivarteeni, punaista pikkunäppyläistä ihottumaa alkoi nousta tarkalleen siihen kohtaan, johon olin tuota tuotetta laittanut - ja negatiivisena bonuksena ihottumaa oli myös olkavarressa siinä kohdassa, johon käsivarsi osuu kättä koukistettaessa.

Olen nyt rasvaillut ihottumakohtia pian kahden viikon ajan hydrokortisonivoiteella ja Bepanthenilla mutta koska ne eivät näyttäneet auttavan, otin pari päivää sitten käyttöön myös emuöljyn ja ihon väri ja pintarakenne ovat nyt palautuneet lähes normaaleiksi. En tiedä, onko se emuöljyn vai altistuksesta kuluneen ajan ansiota. Joka tapauksessa, ongelma käsi- ja olkavarsien ihon suhteen alkaa olla ohi.

Silmäluomet sitä vastoin ovat edelleen melko herkässä tilassa. Ne saattavat olla lähes normaalit useamman päivän ajan eivätkä ole milläänsäkään raskaammastakaan bilemeikistä mutta koska allerginen reaktio sai niiden ihon hilseilemään, joudun olemaan supervarovainen ja helläkätinen meikkejä poistaessani ja varomaan, ettei silmäluomille mene mitään ylimääräistä kuten kasvovettä, kuorintavoidetta, hiuslakkaa.... Paras vaihtoehto olisi tietysti olla jonkin aikaa tyystin "luomuna" mutta en voi kuvitella meneväni töihin silmämeikittä ellei tilanne sitten ole aivan superpaha. Tilanne paranee kuitenkin päivä päivältä, joten eiköhän tämä tästä. Opin kuitenkin sen, että tästä lähtien testaan ainakin silmien läheisyyteen laitettavat tuotteet vartalon iholle ja analysoin tuloksen mieluummin 72 kuin 24 tunnin jälkeen.

En edelleenkään tiedä varmuudella, mikä ainesosa aiheutti tämän reaktion. Luin INCIn ennen kuin tein ostopäätöksen enkä nähnyt siinä mitään epäilyttävää: "mineral oil, petrolatum, talc, beeswax, ozokerite, paraffin, kaolin, propylparaben, bht, may contain titanium dioxide, iron oxides", sillä ozokeriteä (joka paljastui mineraaliöljyksi/vaseliiniksi) ja bth:tä (antioksidantti) lukuunottamatta kaikkia esiintyy normaalistikin käyttämissäni tuotteissa. Nyt jälkeenpäin googlaillen ainakin BHT:n tiedetään aiheuttaneen allergisia reaktioita, joten yritän jatkossa vältellä tuota.

Pitäkää nyt vaan peukkuja, että loppukin punoitus ja hilseily katoaa silmäluomiltani viimeistään viikonlopun aikana. Hetkellisesti kadonnut bloggausmotivaatiokin voi sitten palata...

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Ihonpuhdistusraudasta

Yksi tärkeimmistä ihonhoitovälineistäni on ihonpuhdistusrauta, joka on monille varmaan kosmetologikäynneiltä valitettavan tuttu väline. Omani on Tweezermanin teräksinen malli; Feelunique.com -nettikaupassa hinta toimituskuluineen (sisältyvät hintaan) on tällä hetkellä vajaa 14€.

Leveämpi pää on tarkoitettu mustapäiden ja kapeampi valkopäiden poistamiseen. Valkopäistä en kärsi, joten en osaa kommentoida kapean pään toimivuutta mutta leveämpi pää on aivan loistava, sillä se nostaa epäpuhtaudet esiin ihoa vahingoittamatta.

Käytin tätä ensin vain silminhavaittaviin ongelmakohtiin mutta huomasin, että tätä voi käyttää myös ennaltaehkäisevään ihonhoitotyöhön käymällä tällä läpi myös ne kohdat, joissa ei näytä olevan tukkeutuneita huokosia. Niiltäkin alueilta tämä nimittäin saa esille kaikenlaista ikävää, joka ei sitten pääse salaa kasaantumaan ja muuttumaan ongelmalliseksi.

Kun tätä käyttää itse, painalluksen voimakkuus on tietysti täysin omassa harkinnassa (vrt. kosmetologin rutinituneet otteet) ja ajan mittaan omista puhdistustuotteista löytää ne, jotka pehmittävät ihon otolliseksi tämän käytölle. Koska tarkoitus on poistaa epäpuhtauksia, ennen tätä ei siis kannata käyttää mitään huokosia supistavaa tuotetta mutta oman kokemukseni perusteella ihoa ei tarvitse myöskään höyrytellä tai hautoa, jotta tätä voisi käyttää. Moniin muihin esineisiin (siveltimet, sienet) verrattuna tämä on ihanan kestävä ja ennen kaikkea helppo puhdistaa: pyyhkäisy desinfiointiaineella tai alkoholipitoisella kasvovedellä poistaa myös rinkulan sisään jäävät talijäämät.

tiistai 9. elokuuta 2011

MSCHIC by Seppälä-meikeistä

Olen hiplaillut MSCHIC by Seppälä-meikkejä Seppälässä useampaankin kertaan mutta esim. mineraalimeikkipohjat eivät mukavan vaaleista sävyistään huolimatta innostaneet koostumuksensa puolesta ja mustan geelirajausvärinkin, josta silmänrajausvärikirjoituksessani kerroin, päädyin ostamaan muualta.

Innostuin nyt kuitenkin tilaamaan Pretty.fi-verkkokaupasta MSCHIC by Seppälä -tuotepaketin. Hintaa paketilla oli 29 euroa ja siihen sisältyi 16 erilaista täysikokoista tuotetta: viisi silmänrajauskynää (musta, tummanruskea, harmaa, violetti ja vihreä), neljä huultenrajauskynää (viininpunainen, pinkki, nude ja malvaroosa), kaksi mattaa luomiväriä (violetti ja nudevaalea), poskipuna, All in One -ripsiväri, meikinalusvoide, hehkuvoide ja mineraalipuuteri.

Ajatuksenani oli, että tällä hinnalla ei haittaa, vaikkei kaikille tuotteille olisikaan käyttöä joko minulle sopimattoman värisävyn tai koostumuksen (tai sekä että) takia mutta että tämä olisi kuitenkin loisto-ostos, jos vaikkapa pari tuotteista osoittautuisi loistaviksi ja muista vaikkapa puolet perushyviksi arkimeikeiksi. Olin noiden omien Seppälä-testailujeni lisäksi lukenut joidenkin tuotteiden osalta muiden kokemuksista, joten odotukseni eivät olleet pakettia availlessa mitenkään huikean korkealla mutta yllätyin monessakin mielessä, vaikken ole vielä ehtinyt näiden kanssa käsivarsitestailuja pidemmälle.

Ensinnäkään 30 ml:n pumppupulloissa olleita meikinalus- ja hehkuvoiteita oli mahdottoman hankalaa saada puteleista ulos. Syykin selvisi, kun avasin kierrekorkin. Näissä pulloissa ei ollut sitä normaalia "putkea" vaan pumppuosuus päättyi parin sentin päähän pullonsuusta. Googlailin asian tiimoilta ja kas, Meikkileikkejä-blogissa oli pohdiskeltu tätä samaa ongelmaa ja MSCHICin puolelta oli käyty kommentoimassa, että  pakkauksen tulisi olla ilmatiivis ja toimia siten ilman putkeakin. Ei kai auta kuin kiristellä ja ehkä teippailla (?) noita korkkeja tiiviimmiksi ja katsoa, jos tuotteita sitten alkaisi tulla ulos muutoinkin, kuin epähygieenisesti tikulla kaivelemalla.

Silmän- ja huultenrajauskynät eivät kämmenselkätestailussa oikein vakuuttaneet vähäpigmenttisyytensä vuoksi - eivätkä siksikään, että piirtämäni viivanpätkät lähtivät puhtaalta iholta 90-prosenttisesti tiehensä parilla pyyhkäisyllä, mikä saa epäilemään myös näiden kestävyyttä. Kynät toki liikkuivat liukkaasti ihon pinnalla ja etenkin huulten rajaamiseen tällainen koostumus saattaa hyvinkin olla sopiva mutta tästä tämä testailu vasta alkaa.

Luomivärien sävyt ovat sellaiset, että niille varmasti tulee käyttöä, joskin niitäkin vaivaa - esimerkiksi jo ihan Wet'n'Wildin luomiväreihin verrattuna - niukkapigmenttisyys. Tuo violettikin näyttää rasiassa todella tummalta ja dynaamiselta mutta iholla paljon hennommalta. Poskipunan sävy siirtyy iholle jostain syystä paremmin ja pelkäänkin nyt, että tuo paketin sisältämä sävy "Afterglow" on liian raju muuhun kuin superbilekäyttöön.

Ripsivärin kestävyydestä kerron aikanaan tulevassa mascara-postauksessa mutta ainakin levittyvyydeltään tämä All-in-one oli perushyvä ja lopputulos on normaaliin arkikäyttöön soveltuva mutta en tiedä hieroskelinko (muuten meikitön kun olin) silmiäni jossain vaiheessa, koska tämä rapisi ja levisi alaluomille.

Kivipuuteri taas tuntui koostumukseltaan kovalta eli puuteria ei tuntunut irtoavan millään ja - koska rasiassa oli mukana paitsi peili niin myös yleensä meikkivoidepuutereiden kanssa nähty erittäin sienimäinen vippa - se vähäkin, joka irtosi, tuntui imeytyvän sienivippaan. Yleensä käytän Lumenen kivipuutereita, joista tavara irtoaa vähemmälläkin vaivalla ja levittyy tasaisemmin.

Vielä tähän loppuun sen verran pohdiskelua tuohon MSCHICin edustajan Karkkipäivä-blogikommenttiin liittyen (josta ilmeni, että varsinaiset MSCHIC-meikit ovat heidän mielestään erittäin laadukkaita): H&M:n "vieraileva suunnittelija" -vaatteita ostavat varmasti ymmärtävät, että tuotteen design on huippusuunnittelijan käsialaa (tai käytännössä usein nimettömiksi jäävien suunnittelijoiden kädenjälkeä mutta huippudesignerin antamien suuntaviivojen mukaan piirrettyä ja hänen hyväksymäänsä), vaikka tuotteilta ei laadullisesti voikaan odottaa, että ne olisi tehty samalla pieteetillä kuin ateljéetyönä tehty haute couture tai prêt-a-porter -mallistot.

Meikkimerkeillä tavallisempaa on kuitenkin se, että halvemmat sarjat myydään usein omalla tuotemerkillään, joka joko on kokonaan oma kokonaisuutensa, vaikka olisikin periaatteessa samalta valmistajalta lähtöisin, tai sitten selvästi eri kohderyhmälle profiloituna alamerkkinä, kuten vaikkapa Lumenen Natural Code. Kun kyseessä kuitenkin tässä tapauksessa on noinkin uusi valmistaja, en aivan ymmärrä, miksi brändimielikuvaa lähdetään tavallaan heikentämään (jos nämä "by Seppälä" -alanimen alla kulkevat kerran ovat heikompilaatuisia). Jos Seppälä-yhteistyöllä on haluttu saada brändille lisää näkyvyyttä, helpompi tapa tarjota (laadukkaita) tuotteita tarpeeksi edulliseen hintaan olisi vaikkapa myydä erillisten luomivärinappien sijaan pieniä paletteja tai jos tavoitteena oli saada Seppälälle ikioma (vaikkei niin superlaadukas) meikkisarja, MSCHIC-nimeä ei ehkä siinä tapauksessa kannattaisi niin hirveästi korostaa.

maanantai 8. elokuuta 2011

Kasvojen kuorinnasta

Kasvojen kuorintavoiteiden kategoriasta en löytänyt vuosiin ainuttakaan tuotetta, jota olisin ostanut uudelleen tai jonka nimen näin jälkeenpäin oikeastaan muistaisin. Ainoita poikkeuksia taitavat olla aiemmassa kirjoituksessani mainitsemani Queen Helene -sarjan perushyvä kuorinta ja hiljattain loppunut Freemanin vadelmakuorinta, joka oli hyödytön vartalonkuorinnassa eikä kovin tehokas kasvoillekaan.

Kiitos kuitenkin Ostolakossa-nimistä blogia pitävän Virven suositusten, tulin ostaneeksi REN-sarjan Jojoba Micro Bead Purifying Facial Scrubin, joka on tosiaan juuri niin ihanainen kuin Virve kertoo (suora linkki) ja tätä tulen ostamaan uudelleenkin. Ostin omani laivalta eikä hinta ollut paha (parinkympin luokkaa). Tuote on riittoisaa (yksi painallus riittää), joten viikoittaisella käytöllä tämä joulukuussa ostettu pullo (150ml) alkaa olla nyt pian loppusuoralla, joten laivamatka - jos tätä enää laivoilta saa - voisi olla tervetullut tai muussa tapauksessa pitää alkaa tutkia nettikauppojen valikoimia.

Kuorintavoide levittyy hyvin ja valumatta eikä kuivetu kasvoille tai käsiin kesken kuorintasession. Parasta on kuitenkin kuorintaa seuraava tunne iholla: hivenen raikas, oikein puhdas mutta iho tuntuu kuitenkin hyvin kosteutetulta - jotkut aiemmin käyttämäni kuorintavoiteet ovat kyllä joo kuorineet mutta samalla kuivattaneet ihoa niin paljon, että kuivat/hilseilevät kohdat näyttävät vain vaihtaneen paikkaa.

Olen hiljattain hankkinut myös sekä L'Oréalin että Garnierin puhdistusgeelit, joissa molemmissa on mukana mekaanisesti kuoriva harja/tyyny. Kuorintavoiteen tapaisiin tehoihin näillä ei päästä mutta puhdistamisessa näistä lisävarusteista on kyllä apua. L'Oréalin tuotteessa nystyräinen sieni on irroitettava, mikä tekee sekä sen käytöstä että puhdistamisesta helppoa. Toisaalta taas Garnierin "pitkäpiikkinen" harja tuntuu puhdistavan tehokkaammin mutta tuntuu sekä tyhmältä että hankalalta heilutella koko puhdistusaineputelia kasvojen edessä. Olen kyllä harkinnut itse aineen siirtämistä toiseen pulloon, jolloin voisin käyttää "piikkiharjaa" irrallisena mutta kertakokeilu teräväreunaisella harjaskorkilla riitti. Näillä mennään.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Viru-keskuksen L-Cosmetics -myymälästä

Kun olin heinäkuussa lähdössä Tallinnaan, kaverini vinkkasi, että Viru-keskuksen pohjakerroksessa, siis siellä, missä on linja-autoasema (0-kerros), on halpa kosmetiikkaliike. Sehän piti luonnollisesti käydä katsastamassa. Liike oli isompi ja avarampi kuin sen julkisivun perusteella olisi voinut olettaa ja tuotevalikoima oli kerrassaan runsas ja virkistävällä tavalla erilainen.

Ensimmäisen löydön tein heti sisälle astuttuani, sillä minulle tuntemattoman kynsienhoitovälinevalmistajan telineessä oli lasiviiloja vajaan viiden euron hintaan. Olin onnistunut hajottamaan Trindin lasiviilani muutamaa viikkoa aikaisemmin mutta koska en ollut suostunut maksamaan uudesta viilasta pariakymppiä, olin todella innoissani tästä ostoksesta - etenkin, kun kotona selvisi, että tämä lasiviila oli kaksipuolinen (karheampi ja hieman sileämpi puoli); Trindin yksipuolisen viilan kanssa onnistuin nimittäin toistuvasti "viilaamaan" kynsiä sillä väärällä eli täysin sileällä puolella...

Meikkisarjoja liikkeessä on myynnissä useita ja paria merkkiä lukuunottamatta ne olivat minulle entuudestaan tuntemattomia, kuten tuo edellisessä postauksessani mainitsema Farmasi-merkkikin. Tutkittavaa ja testailtavaa siis riitti ja koska merkit olivat hinnoiltaan edullisia, olin vähällä sortua shoppailemaan vähän yhtä sun toista ennen kuin sain itseni uskomaan, että voisin nyt toistaiseksi edes yrittää käyttää jo ostamiani meikkejä loppuun.

Entäs liikkeen muu valikoima? Kaupan oli ihan kodinhoitotarvikkeitakin kuten pesuaineita yms. mutta keskityin kuitenkin tarkastelemaan kosmetiikkavalikoimaa. Valtavan iso osa tuotteista oli minulle tuntemattomien mutta sarjojen laajuudesta päätellen jossain muualla ilmeisen suosittujen valmistajien tekemiä. Jo pelkästään erilaisia hammastahnoja oli hillitön määrä suihkugeeleistä yms. puhumattakaan.

Tässä vaiheessa shoppailuintoani alkoi hillitä se seikka, että kun värikosmetiikassa tuotteiden nimet ja tuoteselosteet olivat sentään olleet englanniksi (tai ainakin tarralla viroksi, jota osaan auttavasti), valtaosa tuotteista kantoi kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettua nimeä - ja venäjänopintonihan eivät koskaan edenneet sille tasolle, että niistä olisi mitään käytännön hyötyä.

Mutta eipä syytä huoleen, eihän tässä nyt ensimmäistä kertaa kosmetiikkaostoksilla oltu! Ensinnäkin monesti pakkauksen ulkonäöstä voi päätellä sen käyttötarkoituksen (nestesaippua käsille on yleensä pakattu eri tavoin kuin suihkugeeli - vaikkei mitään vahinkoa toki tapahdukaan, vaikka niitä käyttäisikin ristiin). Toisekseen pakkauksen kuvituksesta voi etenkin näiden pesugeelien suhteen päätellä, miltä tuotteen olisi tarkoitus tuoksua ja muutoinkin kuvitus saattoi olla informatiivinen. Kolmanneksi joistain pakkauksista löytyi niitä tarkemmin katsoessa lyhyt englannin- tai vironkielinen yhteenveto tyyliin "whitening toothpaste" - asia selvä. Lisäksi monissa pakkauksissa INCIt oli kirjoitettu aivan normaalisti englanniksi, joten niistäkin pystyi päättelemään melkoisen paljon.

Loppujen lopuksi - koska aikaa laivan lähtöön ei ollut paljoa ja koska ostoskierros oli vasta aluillaan - ostin vain lasiviilan, meikkivoidepuikon ja hammastahnan (on muuten hyvää!) 10 euron yhteishintaan. Seuraavalla reissulla tahdon ehdottomasti päästä tuonne uudelleen ja sillä kerralla ostelen sitten varmaan enemmänkin, sillä liikkeen hintataso oli niin edullinen, ettei mahdollisesta yksittäisestä virheostoksestakaan voi seurata morkkista.

lauantai 6. elokuuta 2011

Stick-muotoisista meikkivoiteista

Stick-muotoiset meikkivoiteet ovat minulle suhteellisen uusi tuttavuus enkä itse asiassa ole tutustunut kuin vasta kahteen. Toinen näistä on Tigin Bed Head -sarjan Fat Free -niminen stick, jonka ostin noin vuosi sitten ja toinen tänä kesänä Tallinnasta ostamani Farmasi-merkin meikkivoidepuikko. Tigin tilasin netistä reilun kymmenen euron hintaan ja tuon jälkimmäisen shoppasin Viru-keskuksen bussiterminaalikerroksessa sijaitsevasta kosmetiikkaliikkeestä, josta muuten taidan tehdä erillisen postauksen, noin neljän euron hintaan.

Tigin  Fat Freetä on saatavilla vain neljässä eri sävyssä ja koska olen aurinkoa välttelevä kalpeanaama, tilasin vaaleimman mahdollisen sävyn. Tämä kutakuinkin toimii näin loppukesästä, etenkin jos puuteri on väritön/vaalea. Tuote sulaa iholle hetkessä (jopa niin nopeasti, että sitä tahtoo tulla levitettyä liikaa), levittyy hyvin ja tasaisesti ja peittää todella hyvin.

Jos meikkipohjan ei tarvitse peittää vaan lähinnä tasoittaa tai kaunistaa ihoa, tämä on tarpeeton hankinta, sillä helppokäyttöisyyden ja peittävyyden lisäksi tällä ei ole mitään sen ihmeellisempiä ominaisuuksia.


Turkkilaisen Farmasi-sarjan stick oli paitsi hinnaltaan niin myös värivalikoiman puolesta kiinnostava hankinta. Sävyjä on kahdeksan eli tuplamäärä Tigiin verrattuna ja muistaakseni nämä kaikki (tai ainakin kuusi) olivat myynnissä tuossa tallinnalaisessa liikkeessä. Netissä olevan värikartan perusteella vain sävy #8 on suomalaiselle totaalisen tumma ja ostamani vaalein sävy on ainakin kesäiholleni melkein liian vaalea mutta en voi olla hankkimatta vaaleaa meikkivoidetta, jos sellainen - eikä edes punaiseen taittuva - sattuu kohdalle.

Tuote ei levity kasvoille yhtä sulavasti kuin Tigin vastaava mutta jähmeämmän koostumuksen takia tätä ei tule yliannosteltua ja tämä levittyy kuitenkin lämmetessään ihan hyvin. Peittävyys on keskivertotasoa eli ongelmakohtiin tätä täytyy laittaa toinen kerros tai käyttää peitepuikkoa.

Testasin näitä tänään rinnakkain eli levitin töiden jälkeen puhtaiden kasvojen toiselle puoliskolle Tigiä ja toisella Farmasia ja puuteroin kasvot värittömällä irtopuuterilla. Aluksi "tigitetty" puoli näytti paremmalta (varmaan paremman peittokyvyn ja nopeamman "sulavuuden" ansiosta) mutta varttia myöhemmin - vaikka kuinka luonnonvalossa itseäni peilailin - en olisi voinut enää tietää muun kuin sävyn perusteella, kummalla puolella kasvoja oli merkkituotetta ja kummalle puolelle pohjustus oli tehty huomattavasti edullisemmalla tuotteella.

Molemmille antaisin miinusta siitä, että nämä korostavat kasvojen kuivia alueita toisin kuin useimmat nestemäisessä muodossa olevat meikkivoiteet, joten säännöllinen kuorinta ja ihon kosteutus ovat tärkeitä tällaisia käytettäessä eikä näitä kannata levittää silmänalusiholle, sillä näillä on ohuilla ihoalueilla merkillinen rypistävyysvaikutus. Lisäksi iholla oli koko ajan sellainen tunne, että "iholla on jotain". En huomannut näiden kestävyydessä mitään eroa käytön aikana; illan mittaan "kuivempi". Farmasi muuttui toki ihon oman rasvan takia pehmeämmäksi ja Tigi-puolta olisin ehkä kodin ulkopuolella ollessani painellut kasvopaperilla, sillä kiiltävyys alkoi olla lähellä.

En osaa ainakaan tällä hetkellä ajatella kumpaakaan päivittäiseen käyttöön mutta tilanteissa, joissa tarvitsen jonkunasteisen iho-ongelman takia lisäpeittävyyttä, otan varmaan jomman kumman näistä kaapista. Toistaiseksi pysyttelen muuten nestemäisissä ja mineraalimeikkipohjissa, joista niistäkin lisää myöhemmin,

perjantai 5. elokuuta 2011

Meikinpohjustustuotteista

Silmämeikinpohjustustuotteistani raportoinkin jo aikaisemmin (ja jatko-osa on tulossa, sillä viime viikolla tilaamani Mad Mineralsin silmämeikinpohjustusvoide saapui eilen ja pääsi heti käyttöön). Tällä kertaa kerron kuitenkin kokemuksistani koko kasvoille tarkoitettujen pohjustustuotteiden kanssa.

Vakiotuotteeni on vuosien ajan ollut Lumenen Beauty Base, jonka pakkaus - ja ehkä tarkka nimikin - ovat ehtineet vuosien mittaan uudistua ainakin kerran ja jota saa tarjouskampanjoista ihan siedettävään hintaan. Koska en ole koskaan ollut tähän täysin tyytyväinen (ei pidennä meikin kestoa loppujen lopuksi merkittävän paljoa, lähtee toisinaan "luistelemaan" kasvoilla), olen etsiskellyt tälle korvaajaa.

Mineraalimeikkejä myyvistä nettikaupoista olen hankkinut pari primeria; toinen on pumppupullossa oleva geeli, joka on ominaisuuksiltaan varsin paljon Lumenen vastaavan tuotteen kaltainen hyvässä (silikonipitoinen geeli levittyy sulavasti - ja lähtee liikkeelle jos sitä jää johonkin kohtaaan liikaa tai jos sitä jää tasoittelemaan liian pitkäksi aikaa) ja toinen irtopuuterimainen (käytännössä siis jauhemaisten mineraalimeikkipohjien alle tarkoitettu) jauhe, joka ei ole vielä joutunut tositoimiin osin siksi, että se vaikuttaa epäilyttävän hohtelevaiselta.

Ylivoimainen suosikkipohjustustuotteeni on joka tapauksessa Diorin DiorSkin Icone Photo Perfect Creme to Powder Makeup, sävyssä 001 (translucent) vaikka tämä on omalle budjetilleni törkeän kallista (netistä tilattuna hinta n. 35€/30ml tuubi) ja vaikka tätä on nykyisin todella hankala löytää (valmistus on lopetettu, joten
 tätä saa enää joistain "loppuunmyyntivarastoista".

Löysin tämän tuotteen siten, että ensin käytin pari tuubia tätä samaa tuotetta sävyssä 010 (Ivory), joka on siis normaali meikkivoide ja ylivoimaisesti paras meikkivoide, mitä olen koskaan käyttänyt. Ihoni tykkäsi siitä (ei aiheuttanut näppyjä ja tuntui parantavan olemassa olevia), meikin kesto oli uskomattoman hyvä ja tuo sävy oli todella hyvä, tarpeeksi peittävä ja luonnollisen näköinen. Lisäksi tuote oli erittäin riittoisaa.

No, tilanne on tällä hetkellä se, että 010-sävyä ei taida saada rahallakaan: eBayssa tätä olisi parin jenkkimyyjän valikoimissa mutta he eivät joko toimita Eurooppaan (eivätkä vastaa kohteliaisiin sähköpostitiedusteluihini, joissa yritän selvittää, olisiko joku poikkeusjärjestely mahdollinen) tai myynnissä oleva tuote ei ole tuotekuvauksesta huolimatta sävyä Ivory vaan tätä Translucentia (olen toki yrittänyt myyjiä "värillinen/väritön" -erosta informoida).

Kun varsinaisen 010-sävyisen meikkivoiteen hankkiminen kävi mahdottomaksi, päätin kokeilla tätä väritöntä 001-versiota meikinalusvoiteena. Erona meikkivoiteeseen on siis vain väripigmenttien puute. En ole joutunut pettymään. Olen käyttänyt tätä ainoastaan jauhemaisten mineraalimeikkipohjien pohjustusvoiteena, sillä nestemäisen meikkivoiteen alle laitettuna kokonaisuudesta tulee mielestäni liian raskas ja paksu. Mineraalimeikkien kanssa tämä toimii unelmaisen hyvin, mineraalimeikin pigmentti peittää ne virheet, joita tämä pohjustusvoide ei jaksa häivyttää ja valmis meikki kestää, kestää ja kestää. Toki, pakkauksen nyt uhkaavasti tyhjentyessä säästelen tuotetta nykyisin niihin erikoistilanteisiin, jolloin meikin pitää kestää huoltamatta täydellisenä ensimmäiset 12 tuntia ja seuraavat 12 tuntia vähintäänkin hyvänä, vaikka sitten pienellä puuteroinnilla.


Sen enempiä jaarittelematta ryhdyn nyt haeskelemaan itselleni vielä ehkä tuubia tai paria tätä supervoidetta, ennen kuin tämäkin loppuu kokonaan...

torstai 4. elokuuta 2011

Antiperspiranteista

Torstain (3.8.2011) Helsingin Sanomien kuluttajasivuilla oli sivun mittainen juttu deodoranteista ja antiperspiranteista. Isoin uutinen itselleni oli se, että tutkimus, jonka mukaan antiperspiranttien sisältämät alumiiniyhdisteet aiheuttaisivat rintasyöpää, oli laadullisesti  "huono" ja myöhempi, laajempi ja tieteellisemmin periaattein tehty tutkimus ei puoltanut näitä tuloksia.

Itse en ole tuosta "tutkimustuloksesta" kyllä mitenkään perustanut alun alkaenkaan, sillä olen ajatellut, että elän vaikka sitten lyhyemmän ajan mutta hyvin (eli en esim. haisulina, jota ihmiset päivittäin väistelevät) kuin että yrittäisin väkisin kituuttaa satavuotiaaksi askeetikon elämää viettäen tai vähintäänkin jokaisen ruoan, juoman tai kosmetiikkatuotteen mahdollisista terveysvaikutuksista stressaillen. Olen kyllä suhtautunut varsin avoimin mielin vaihtoehtoisiin tuotteisiin kuten kristallideodoranttiin mutta koska tällaiset "luonnolliset" tuotteet eivät ole minulla toimineet (neitsytkookosöljyä en edes ajatellut kokeilevani), olen antiperspiranttien vakikäyttäjä.

En lainkaan epäile, etteivätkö "kevyemmät" tuotteet toimisi ihmisillä, jotka hikoilevat vähemmän tai joiden elimistön bakteerikanta on sellainen, ettei heidän hikensä haise häiritsevälle mutta vaikka en itsekään mikään märkäkainalo ole ja selviän laiskasta viikonloppupäivästä kotosalla ilman dödöäkin, inhoan yksinkin ollessani hikeni hajua. "En jaksa peseytyä" -tilanteita tulee nimittäin vastaan pari kertaa vuodessa nuhakuumeen ollessa pahimmillaan. Enkä todellakaan halua pakkohaistatella itseäni muille ihmisille jo ihan siitäkin syystä, että hieltä haisevan ihmisen ilmaantuminen seurueeseen aiheuttaa muissa helposti "Hups, en kai se ole minä, joka haisee?" -reaktioita.

Antiperspiranttivalintojani ohjaavat tuotteen hinta, tuotteen koostumus (roll-on, stick, spray) ja tietysti tuoksu ja mahdolliset aikaisemmat kokemukset. Koska suurin osa markettimerkkien tuotteista on mielestäni ihan OK tavaraa, minulla on hyvin alhainen kynnys kokeilla uutuuksia ja vaihtaa merkistä toiseen. Koostumuksissa olen kyllä jumiutunut stickeihin (sekä puikkomaiset että ne, joissa voidetta kierretään "ritilään") ja roll-oneihin.

Sprayt ovat olleet minusta jotenkin hankalia (joko tuotetta suihkuaa liian laajoille alueille tai sitten kainalo jää märäksi ja tuotetta valuu vyötärölle asti) ja joskus ponneaine (?) on haissut niin kaamean pitkään, voimakkaasti ja pahalle, että olen joutunut heittämään tuotteen keskenkäyttöisenä roskiin.

Yritän siis aina keksiä varsinaiseen käyttötarkoitukseensa sopimattomille tai minulle sopimattomille tuotteille muuta käyttöä (sääreni tykkäsivät kovasti yövoiteesta, joka oli kasvoilleni liian rasvainen) tai toisen käyttäjän (äiti on ollut hyvin tyytyväinen minulle kutinaa aiheuttaneeseen Garnierin mineraalideodoranttiin) mutta koska pari nuo sprayt olisivat sopineet vain kiusantekotarkoituksiin (esim. mahdollisen vihamiehen auton tai kodin "raikastaminen"?), ne saivat lähteä.

Stickit ovat siinä mielessä mukavia, että niitä ei lasketa lentokentän turvatarkastuksessa nesteiksi, joten ne eivät vie tilaa litran nestepussista. Jotkut koostumukseltaan geelimäisetkin vaihtoehdot (nestettä, siis!) kutsuvat itseään stickeiksi (esim. Lady Speed Stick) eli kannattaa käyttää järkeään ja silmiään.

Suosikkistickejäni ovat tällä hetkellä Fa-sarjan stickit, jotka ovat tehokkaita, riittoisia ja siitä ihania, ettei niiden kuivumista tarvitse kuivan koostumuksen takia tietenkään odotella. En ole enää pariin-kolmeen vuoteen löytänyt tätä merkkiä Suomesta, joten aina Tallinnassa käydessäni hamstrailen näitä esim. Rimistä siinä määrin, että kassat luultavasti kuvittelevat, ettei Suomessa myydä deodorantteja... Hinnaltaan nämä ovat markettituotteiden keskikastia, kolmen euron kieppeillä. Kokeilemistani Fa-stickeistä suosikkini on kuvassa näkyvä ollut RiceDry, jota minulla on nyt jo kolmas kappale menossa ja ainoa inhokkini on ollut jogurttia sisältävä stick, joka kyllä toimi mutta jonka kirpakkaa hajua en voinut sietää. Fa:lla tuoksu- ja koostumusvaihtoehtoja näkyy kyllä riittävän; pitäisikö alkaa suunnitella vaikka matkaa Saksaan? Fa:n kotisivut

Tutummista merkeistä käytössäni on nyt Rexonan Maximum Protection, joka jäljittelee toimintaperiaatteiltaan apteekkien myymien Triple Dry -tyyppisiä tuotteita eli tuotetta laitetaan kainaloihin illalla ja teho kestää seuraavankin päivän ajan, vaikka aamulla kävisi suihkussa. Tuote maksaa tuplasti perusrexonan hinnan (ostin omani Hulluilta Päiviltä, joten tarkkaa normaalihintaa en tiedä) mutta olen ollut siihen näillä kesähelteillä varsin tyytyväinen hassun suurta ja kömpelöä pakkausta lukuunottamatta. Tuote on voidemaista, on helppo levittää tasaisena ja ohuena kerroksena ja ei ole pettänyt missään vaiheessa.

Viimeisin loppuun käyttämäni antiperspirantti oli Nivean Black&White roll-on, joka oli toimivuudeltaan muuten perushyvä mutta jätti kyllä lupauksistaan huolimatta valkeita jälkiä mustiin vaatteisiin. BUU! Lisäksi lasipullo on reissuja ajatellen painava ja sitä täytyy varoa (Nivean putelit ovat kaapista syöksyessään tai käsistä livetessään aiheuttaneet kylpyammeen emalointiin useammatkin säröt).

Uusin hankintani on puolestaan Lidlin myymä euron hintainen roll-on antiperspirantti, joka toimii hyvin ja tuoksuu hyvälle (etiketin kuvassa pinkkejä kukkasia tms.). Miinusta siitä, että pallo annostelee nestettä iholle hiukan turhan anteliaasti, jolloin kainaloiden kuivuminen kestää (ei kuitenkaan yhtä kauaa kuin em. Nivean kohdalla) ja ylimääräinen aine "hilseilee" kuivuttuaan pois - mikä näyttää tyhmältä hihattomia paitojen kanssa. Tämä jää siis lähinnä kotiviikonloppukäyttöön ja/tai pitkähihaisten paitojen kanssa käytettäväksi.

Komerossa on useampikin antiperspirantti vielä käyttöönottoa odottelemassa, joten lupaan palata aiheeseen!

keskiviikko 3. elokuuta 2011

iHerbin kosmetiikasta

Edellisestä postauksestani inspiroituneena tutkiskelin, mitä kaikkea kosmetiikkaa olen iHerbistä tilannut (firman kauppaamista tuoksukynttilöistä, gojimarjoista ja kodinpuhdistusaineista olen sentään pysynyt erossa). Ne tuotteet, joita aion tilata jatkossa uudelleenkin ovat seuraavat:

Kalaya Calandrin emuöljy. Emuöljyä markkinoidaan "kaikkeen auttavana" ihmeaineena. Ottamatta sen enempää kantaa muihin tästä emulinnun rasvasta jalostetusta öljystä esitettyihin väitteisiin voin ainakin todistaa, että tämä sopii yövoiteeksi sekaiholle ja ennen kaikkea tämä auttaa äkillisiin ärsytyksiin ja kutinoihin.

Sain taannoin Garnierin uuden Minerals-sarjan (?) antiperspirantista hillittömän kainalokutinan kesken työpäivän mutta onneksi laukussani oli pikkupullo emuöljyä ja kutina oli kymmenessä minuutissa tiessään. Olin tietenkin niin tyhmä, että erehdyin laittamaan samaista antiperspiranttia vielä toisenkin kerran - mutta onneksi emuöljypullo oli lähellä. Tuote on täysin tuoksuton, pullo vain on ehkä hiukan hankala, sillä vaikka todella pienikin määrä riittää, pullo tahtoo purskauttaa ulos määrän, jolla rasvailisi helposti suuremmankin pinta-alan.

Alba Botanica Blaze TerraTints -huulirasva. Tämä oli parin euron hintaisena puhdas heräteostos mutta on osoittautunut vallan kelpo tuotteeksi. Tuotteessa on varsin runsaasti pigmenttiä, joten tämä sopii arkikäyttöön "huuliväriksi". En ole selvittänyt onko tuotteessa mentolia tms. ainetta mutta tietynlainen "raikkaus" tästä leviää huulille levittämisen jälkeen, vaikken mitään pullistavaa efektiä ole havainnutkaan - eikä sellaista edes luvata.

Vartalonhoitopuolelta suosikkini on ollut Nubian Heritage -sarjan sheavoi-vartalovoide. Purkki vaikutti kokoonsa (114 grammaa) nähden hintavalta (10$) mutta koska tuote on todellakin täyttä tavaraa (puhdasta sheavoita, hajustetta ja E-vitamiinia), se on todella riittoisaa. Kiireisiin hetkiin tämä ei sovi, sillä jopa tällaisessa kesäisessä huoneenlämmössä tuote on kiinteää kuin jääkaappikylmä voi mutta kun siitä (kynnellä tai spaattelilla) kaapii lastuja ja hieroo niitä iholle, voide muuttuu notkeaksi, kirjaimellisesti sulaa ihoon ja jättää sen ihanan pehmeäksi. Voidetta saa erituoksuisina vaihtoehtoina. Itse valitsin tuoksun "Frankincense&Myrrh", joka on ärsyttävän kiehtovalla tavalla erilainen tuoksu kuin mitä vartalovoiteisiin yleensä käytetään. Tuoksu kestää iholla pitkään.

Nubian Heritage -sarjalla on myös edullisia (140 grammaa/3$) saippuoita, joista olen ostanut kokeiltavakseni sekä tämän Frankincense&Myrrh- että ruusuvaihtoehdot mutta joita olen ehtinyt kokeilemaan vain pari kertaa. Ainakin iho tuntuu jäävän pehmeämmäksi kuin perinteisten käsisaippuoiden jälkeen eikä ehkä ihmekään, sillä saippuoissakin käytetään sheavoita ja ainakin tuossa ruusuversiossa myös vuohenmaitoa.

Saippuapuolelta olen hankkinut myös tällaista rikkiä sisältävää, epäpuhtauksiin taipuvaiselle iholle sopivaa "Grandpa's" kasvosaippuaa, joka tuntuu varsin toimivalta eikä rikinhaju tunnu häiritsevänä, sitä tuskin huomaa. Ihon täsmäpuhdistukseen hankin Clari-T -puhdistusliuskoja, jotka ovat samanlaisia kuin ainakin Nivean taannoin mainostamat "nenänpuhdistusliuskat". Nämä olivat edullisempia (10kpl/4,60$) kuin Nivean (jos oikein muistan) mutta teholtaan vähintään vastaavia.

iHerbin sivuilta löytyy jatkuvasti päivittyvä lista tilatuimmista tuotteista ja yksi käyttäjien suosikki on tämä Queen Helene -sarjan Mint Julep Masque. Koska tämäkään ei ole hinnalla pilattu (228g/3,80$), ostin tätäkin kokeiltavakseni ja olen kyllä ollut hurjan tyytyväinen.

Tämäkin tuote on tarkoitettu rasvoittuvammalle iholle, sillä tämä sisältää sekä rikkiä että kaoliinia. Naamio on paksua vihertävää tahnaa (eli erittäin riittoisaa) ja iho tuntuu tämän jälkeen puhtaalta ja miellyttävältä. Vaikka tuote tuoksuu nimensä mukaisesti ihanan minttuisalle, tästä jää (ilmeisesti hiusrajaan) hieman rikintuoksua, joten suosittelen käyttämään tätä lähinnä ennen hiustenpesua - tai levittämään hiusrajaa vältellen. Hankin myös saman sarjan kuorintavoiteen (170g/3,40$), joka on ihan pätevä mekaanisesti vaikuttava peruskuorinta. Raekoko on sen verran iso, etten suosittele tätä kovin herkälle iholle.


Viimeisenä vuorossa on sitten tuote, joka aiheuttaa minussa edelleen pelonsekaista kunnioitusta. Tämä Home Health -merkin Blemish Treatment Lotion (118ml/6,40$) on nimittäin todella tujua tavaraa. Vaikuttavana aineena on salisyylihappo (pitoisuus 0,5%) ja tämä hakkaa kyllä kaikki muut  satunnaisille näpyille tarkoitetut täsmätuotteet kuten vaikkapa Skin Doctors -sarjan Zit Zapperin.

Neste kuorii ja kuivattaa ihoa niin tehokkaasti, että jopa orastavat hormonaaliset paukamat laantuvat ja tasoittuvat ennen kuin niistä tulee kipeitä ongelmia. Näin tehokkaan aineen kanssa askartelun varjopuoli on vastaavasti se, ettei tätä voi levitellä huolettomasti vanulapulla vaan varoen tähän dipattu pumpulipuikko on huomattavasti parempi ajatus. Olen parin otteeseen unohtanut tämän tehokkuudeen ja tuloksena on ollut melkoinen hilseily. Viikon mittaan iho on toki sitten ollut loistokunnossa mutta hilseilevä iho aiheuttaa sen verran paljon tasapainoilua kuorimis- ja kosteutusaineiden kanssa, ettei se ole ollut aivan sen arvoista. Paksummilla ihoalueilla tätä voi kyllä käyttää suhteellisen huoletta ehkäisemään ihokarvojen sisäänkasvua.

iHerbin ei-kosmetiikka-valikoimasta täytyy mainita tähän loppuun sen verran, että tarjolla on laaja steviatuotevalikoima kalorittomista mutta täysin luonnollisista makeutusaineista kiinnostuneille.

tiistai 2. elokuuta 2011

Biotiinista

Kauneuden sanotaan lähtevän sisältä. Tokihan elämäntavoilla on vaikutusta ulkonäköön mutta mielestäni erilaisilla tuubeilla ja putkiloilla tai siis niiden sisällöillä on kyllä nykyisin se merkittävin rooli ulkonäössämme. Joskus kuitenkin tulee tilanteita, että ulkonäölle pitää hankkia lisäboostausta purkista.

Olen käyttänyt biotiinia satunnaisina lyhyinä kuureina jo joskus aikaisemminkin mutta syksyinen, omassa mittakaavassani ärsyttävän massiivinen hiustenlähtö sai aikaan päätöksen hieman sitoutuneemmasta biotiinisuhteesta. Kotimaisten luontaistuotekauppojen ja apteekkien myymillä valmisteiden hinnat vain huitelivat kaksinumeroisissa luvuissa, mikä ei oikein kannustanut ostamaan.

Juurikasvu.org -forumilta löytyi kuitenkin ensiapua tähän ongelmaan, koska keskustelijat kertoivat käyttäneensä menestyksekkäästi ja ilman sen eläimellisempiä sivuvaikutuksia apteekkien eläimille kaupittelemia biotiinivalmisteita, joissa hinta per tabletti -suhde on lähempänä hakemaani. Eli lähdin siltä istumalta apteekkiin. Ja ei, apteekin kassa ei kysynyt, tuleeko tuote kissalle vai hevoselle...

Jokapäiväisen 5 mg:n biotiinipillerin vaikutukset alkoivat näkyä parissa viikossa. Ensin huomasin kynsien ja mm. säärikarvojen kasvun nopeutuneen, sitten edistystä alkoi näkyä ripsissä ja hiusrajassa (ohutta "vauvahiusta" ilmaantui kohtaan, jossa yleensä ei kasva mitään) ja muutamaa kuukautta myöhemmin aloin kuulla kommentteja siitä, miten hiukseni (jotka ovat muutenkin pitkät) ovat kasvaneet. Kävin tasauttamassa latvat huhtikuussa ja vaikka kampaaja tasaili aika reilulla otteella, hiukseni ovat nyt neljä kuukautta kampaajakäynnin jälkeen selvästi pidemmät kuin ennen sitä.

"Eläinbiotiinin" huvetessa ryhdyin kartoittamaan nettikauppojen tarjontaa. Muistin ostaneeni biotiinia joskus hyvinkin edullisesti saksalaisesta luontaistuotekaupasta sillä suunnalla matkustellessani mutta saksalaisten, Suomeen toimittavien nettikauppojen sivuilla hinnat eivät olleetkaan niin edullisia. Yhdysvaltojen suunnalla tilanne oli kuitenkin parempi ja yllättävän moni sikäläinen nettikauppa toimittaa tilaukset Suomeen alhaisemmilla postikuluilla kuin mitä moni suomalainen yritys tässä valtakunnanrajojen sisäpuolella.

Valitsin ostopaikakseni iHerb.comin ja sen runsaasta biotiinivalikoimasta hinta-biotiinipitoisuussuhteeltaan mielestäni parhaimman eli tämän Natrolin tuotteen, jossa biotiinia on 10 mg per tabletti. Purkissa on sata pientä tablettia, annostus yksi päivässä ja hintaa alle seitsemän dollaria. Tilaus tuli neljän dollarin postikuluilla perille hieman päälle viikossa. Tilasin toki muutakin kuin vain tämän purkin, sillä iHerbin valikoimista löytyy myös monenlaista kosmetiikkaa. Niistä lisää myöhemmin.

EU:n arvonlisäalueen ulkopuolelta tilatessa kannattaa pitää mielessä, että jos lähetys jää tulliin, siitä joutuu maksamaan arvonlisäveron, jos arvonlisäveron määrä paketin arvosta (sisällön hinta+postikulut) ylittää 10 euroa. Arvonlisäveron määrä vaihtelee tuoteryhmittäin (tällä hetkellä 23% kosmetiikalle ja ravintolisille/lisäravinteille 13%). Tulli vahvistaa valuutanmuuntokurssit kuukausittain nettisivuillaan. Koska iHerbistä tilaamilleni paketeille on kertynyt varsin nopeasti painoa tuon mainitsemani halvimman postitusvaihtoehdon ylärajaan asti ja koska tilaamani tuotteet ovat olleet edullisia, en ole joutunut asioimaan tullin kanssa mutta nämä asiat on hyvä pitää mielessä.

Lähden nyt kosmetiikkakomerolle käymään läpi parhaita iHerb-löytöjäni ehkä jo seuraavaa postausta varten mutta jos joku on välittömästi pistämässä biotiinitilausta menemään, vinkkaan vielä sen verran, että koodilla  ELO783 ensimmäisen iHerb-tilauksen loppusummasta viiden dollarin alennuksen ja että murobbs:n forumilla on hetkittäin hyvinkin informatiivista keskustelua iHerbin myymistä tuotteista; sieltä olen bongaillut paitsi hyviä tuotesuosituksia niin myös tiedon, että inositoli-niminen aine luokitellaan Suomessa lääkkeeksi ja sitä sisältävät valmisteet voivat aiheuttaa ongelmia tullihenkilökunnan käsiin joutuessaan. Kannattaa siis lueskella tuoteselosteet huolella, sillä tuota näyttää olevan melko monissa "iho, hiukset ja kynnet kuntoon" -tyyppisissä valmisteissa. 

maanantai 1. elokuuta 2011

Philipsin Lumeasta

Ihokarvojen poisto on ärsyttävää puuhaa. Sheivauksen lopputulos on hyvä mutta etenkin kesäisin tuntuu, että sheivaamassa saisi olla jatkuvasti. Epilointi ei ole loppujen lopuksi (mainostajien hienoista lupauksista huolimatta) paljoakaan parempi vaihtoehto, sillä karvat, jotka ovat vasta tulossa ihon pintaan epilointihetkellä, eivät tietenkään lähde mihinkään vaan ilmestyvät esiin pari päivää epiloinnista. Argh.

Kymmenen vuoden epiloinnin jälkeenkään en ole huomannut karvankasvun vähentyneen ainakaan niin paljoa, että olisi aihetta juhlaan. Epilaattori tuntuu myös toisinaan vain katkovan karvoja ja onhan se toki laitteenakin sen verran pelottava, että joissain kohdissa manuaalinen karva kerrallaan tapahtuva pinsetöinti on ollut hitaudestaan huolimatta paras vaihtoehto.

Karvanpoistovoiteet taas eivät joko tehoa kaikkiin karvoihin tai polttavat ihon rikki; kylmävaha ei jaksa vetää kaikkia karvoja mukanaan ja lämminvahan kanssa puuhailu on liian aikaavievää ja sottaista puuhaa. Sokerointikaan ei innosta: kotikeittoiset viritelmät eivät ole onnistuneet ja kaupasta saatavaa valmista massaa en osaa selvästikään käyttää: tarkemmin sanottuna pitää sopivassa käyttönotkeudessa. Hienoja mustelmia sillä olen kyllä saanut aikaiseksi.

Kauneushoitoloiden ja lääkäriasemien tarjoamat laser- ja valoimpulssihoidot taas ovat käsittämättömän hintaisia ottaen huomioon, että hoitokertoja tarvitaan useita, että hoitokertojen välillä epilointi, vahaus ja muut karvat juurineen poistavat menetelmät ovat kiellettyjä ja ettei noillakaan käsittelyillä voida taata, etteikö karvankasvu jatkuisi... kenties hitaampana ja vain paikoitellen mutta ymmärtänette pointtini.

Harkittuani parin vuoden ajan kotikäyttöön tarkoitetun laser- tai valoimpulssilaitteen hankkimista ja netistä käyttäjäkokemuksia luettuani päädyin hankkimaan kesäkuun alussa Stockmannin kanta-asiakastarjouksena olleen Philips Lumea -valoimpulssilaitteen hieman vajaalla viidelläsadalla eurolla. Hinta tuntui alennuksesta huolimatta kovalta mutta perustelin ostoksen itselleni enimmäkseen myönteisillä käyttäjäkommenteilla ja sillä, että vähintään saman verran maksaisi käydä sarja ottamassa ammattilaisten tarjoamia pysyvään karvanpoistoon tähtääviä hoitoja edes kokeiluluontoisesti jollekin alueelle. Lisäksi Lumean valintaa puolsi lampun pitkä käyttöikä (40 000 välähdystä), kun hieman edullisempaan kilpailevan yrityksen vastaavaan laitteeseen lamppuja (à 25€) olisi joutunut hankkimaan aina 1500 painalluksen jälkeen.

Laitteen käyttöohjeista, ominaisuuksista, toimintaperiaatteesta yms. seikoista kiinnostuneiden kannattaa lueskella asioista toisaalta internetistä. Tyydyn toteamaan, että laitteen käyttöönotto oli helppoa: ensin akun lataaminen (ja sillä aikaa käsiteltävän ihoalueen sheivaaminen), sitten virtanapista virta päälle, ylös-alas -kytkimestä sopivan tehon valinta, laitteen kärki tiiviisti ihoa vasten ja vihreän valon syttyessä painallus ja ZÄP! Oranssi leimahdus ja laitteen asettelu seuraavaan kohtaan.

Laite on varsin painava mutta johdottomuus on käytön aikana iso plussa. Koska karvaa ei vielä käsittelyn aikana irtoa, Lumeaa voi käyttää siististi vaikka sohvalla televisiota katsellessa. Akussa riittää tehoa n. 15 minuutin kertakäsittelyyn valitusta tehosta riippuen ja akku latautuu lähes täyteen noin tunnissa. Sillä aikaa voi tehdä jotain muuta - tai jatkaa käsittelyä vaikka seuraavana päivänä. Esimerkiksi kainalon käsittely hoituu minuutissa.

Vaikka kolmen neliösenttimetrin suuruinen "valoalue" tuntuukin esim. pohkeita käsitellessä naurettavan pieneltä (tai pohkeet suurilta...) niin luisevammissa kohdissa, kuten polvien alueella, valopään asettelu iholle voi viedä hieman aikaa. Valoaukko on nimittäin ympäröity pienillä painikkeilla, joista jokaisen täytyy olla tiiviisti ihoa vasten ennen kuin vihreä "Ready"-valo syttyy. Tämä on tietenkin turvallisuuden kannalta olennaista mutta hetkittäin hieman turhauttavaa.

Laitetta mainostetaan kivuttomana tapana hankkiutua eroon häiritsevistä ihokarvoista. Kipukynnykseni on käsittääkseni aivan normaali eikä esim. säärien epilointi ole koskaan tuottanut ongelmia mutta joitain tiettyjä kohtia käsitellessäni valoimpulssi on tuntunut kohtuullisen epämiellyttävältä, vaikka polttava tunne meneekin ohi sekunnin murto-osassa. Haluan myös korostaa sitä, ettei tämän jälkeen iho edes punoita hilseilystä, haavoista, mustelmista tms. puhumattakaan.

Osittain kipu johtuu siitä, että käytän laitetta urhoollisesti suurimmalla mahdollisella teholla (5), jota käyttöohjekin toki minulle suosittelee (hyvin vaalea iho, hyvin tummat karvat) ja jonka laitteeseen nettikeskusteluissa skeptisemminkin suhtautuvat uskovat olevan joulemäärältään riittävän tehokas ainakin jonkinasteisten tulosten saavuttamiseksi. Toiseksi voimakkaimmalla teholla (4) käyttö on selvästi kivuttomampaa mutta taidan olla jo alistunut kärsimään kauneuden - tai ainakin karvattomuuden - vuoksi. Koska kaupallisten palveluntarjoajien IPL-laitteissa tehoa on vielä enemmän, voin vain kuvitella, miltä käsittely etenkin "aremmille alueille" niitä käyttäen tuntuisi.

Laitteen mukana seuraa siis taulukko, josta voi katsoa ihonsa ja karvojensa väriin sopivat tehoalueet. Laite ei toimintaperiaatteensa vuoksi sovi runsaspigmenttiselle (ei siis myöskään ruskettuneelle) iholle eikä tehoa siksi myöskään vaaleisiin karvoihin. Epilaattori yms. perinteiset menetelmät eivät siis valitettavasti tule täysin poistumaan allekirjoittaneenkaan käytöstä mutta muuten olen tähän laitteeseen todella tyytyväinen.

Ideana on, että ensimmäisten kahden kuukauden ajan laitetta käytetään kahden viikon välein ja sen jälkeen tulosten säilyttämiseksi (eli karvojen lepovaiheessa pitämiseksi) sääriin neljän ja muille alueilla kahden viikon välein tai harvemmin, karvojen kasvuvauhdin mukaan. Omalla kohdallani tuloksia näkyi jo ensimmäisen käsittelyn jälkeen eli uutta karvaa kasvoi jonkin verran vähemmän ja nyt kahden kuukauden jälkeen elämäni on helpottunut selvästi.

Uutta karvaa kasvaa aiempaan verrattuna todella vähän ja sekin niin hitaasti, että sheivailu on enemmänkin viikottaista kuin päivittäistä. Lisäksi olen päässyt kokonaan eroon sisäänkasvavista karvoista ja niiden jättämistä jäljistä; ongelma, johon kovasti kehuttu Skin Doctorsin Ingrow Go -nestekään ei juuri auttanut.

Vaikka ihon käsittely tällä laitteella onkin sheivaamista tai epilointia hitaampaa, pidempään pysyvät tulokset tekevät sen, että karvanpoistoon viikkotasolla kuluva aika on kokonaisuutena selvästi lyhentynyt ja tulee todennäköisesti tulevien käsittelykertojen myötä lyhenemään vielä tästäkin. Parasta on kuitenkin se, että sileästä ihosta saa nauttia pitkään eikä esimerkiksi mökkeillessä tarvitse miettiä, missä ja miten kainalonsa siisteiksi.