Kesä on ilmeisesti ohi ja sen myötä nihkeät ja hikiset olotilatkin, ainakin toivon näin. Kun tähän vielä lisää sen, että ajattelin pitää kesän mässyttelyjen jälkeen kolmisen viikkoa kurinpalautusta Dukan-dieetin avulla kesän aikana kaapissa oudon kireiksi muuttuneiden housujen takia, vartalonhoitokin alkaa taas olla ajankohtaista.
Dukanista ensin lyhyesti sen verran, että ideana on syödä ensin tietty ajanjakso (jonka pituus riippuu siitä, paljonko painoa olisi tarkoitus pudottaa, käytännössä 1-10 päivää) pelkkiä vähärasvaisia ja vähähiilihydraattipitoisia liha/kala- ja maitotuotteita. Lisäksi päivittäin tulisi ottaa jotain monivitamiinivalmistetta sekä hieman leseitä, jottei vitamiininpuutos tai ummetus pääsisi iskemään. Tämän ensimmäisen vaiheen jälkeen siirrytään syömään aina tietyn ajanjakson (1-5 päivää) verran sekä vähähiilihydraattisia kasviksia (kurkku, salaatti jne.) että edellä mainittuja liha-/kala- ja maitotuotteita ja sen jälkeen syödään vastaavanmittainen aika taas"pelkkiä protskuja" samoilla säännöillä kuin ykkösvaiheessakin. Kun tavoitepaino on saavutettu, dieetti jatkuu vielä 10 päivää jokaista pudotettua kiloa kohden niin, että elimistö ehtii tottua uuteen painoon. Tässä kolmannessa vaiheessa ruokavalioon saa lisätä rajoitetusti hiilihydraattipitoisia elintarvikkeita. Viimeisessä vaiheessa (=loppuelämä) saa syödä "mitä vain" mutta kerran viikossa tulisi pitää 1. vaiheen sääntöjen mukainen proteiinipäivä.
Vaikka pudotettavaa ei liene paljoa, ehkä kolme kiloa (en harrasta vaa'alla käymistä), innostuin jatkamaan 1. vaihetta peräti viiden päivän ajan, koska ruokavalion noudattaminen oli kovin helppoa. Tässä dieetissähän ei tarvitse laskea pisteitä eikä mittailla grammoja vaan proteiinipitoisia ruokia saa syödä niin paljon kuin tahtoo. Perustin siis jääkaappiin "sallittujen ruokien" hyllyn ja täytin sen rahkalla, raejuustolla, 5-prosenttisilla juustoilla, kevyillä leikkeleillä, kananmunilla ja tuoreilla kalkkuna- ja broilerifileillä. Proteiinipitoinen ykkösvaihe sai nesteet liikkeelle ja nyt kun takana ovat nuo viisi ykkösvaiheen päivää ja kaksi päivää kakkosvaihetta (valitsin rytmikseni sen, että joka toinen päivä pelkkiä proteiineja ja joka toinen päivä myös kasviksia) eli yhteensä viikko, vaatteet tuntuvat jo väljemmiltä päällä.
Kaksi viikkoa siis vielä edessä ja tämä ensimmäinen viikko on kyllä sujunut niin helposti, että eivätköhän kaksi seuraavaa mene "samoilla eväillä", kirjaimellisesti. Vaikka ruokamääriä ei ole rajoitettu, proteiini pitää nälän hyvin poissa ja tietysti myös (laiska kokki kun olen) yksitoikkoinen ruokavaliokin tekee sen, että välillä olen syönyt vain velvollisuudentunnosta pitääkseni aineenvaihdunnan käynnissä. Esim. tänään söin kaksi purkillista rahkaa, kaksi broilerin ohutleikettä pannulla paistettuina, muutaman viipaleen kevytjuustoa ja purkillisen raejuustoa. Varsinaisia retkahduksia ei ole sattunut (tietyt synttärikahvit olivat tiedossa jo etukäteen ja joskus vain on helpompi ottaa ja syödä pieni pala kakkua kuin joutua selittelemään, miksi on normaalipainoisuudestaan huolimatta dieetillä) ja tuskin repsahduksia sattuukaan; ajoitin tämän kuurin tarkoituksella ajankohtaan, jossa ei ole matkoja eikä (em. synttäreitä lukuunottamatta) juhlia. Tämä näistä dieettijutuista; Dukan-dieetistä kiinnostuneiden kannattaa etsiä lisätietoja netistä (niillä eväillä minäkin menen) tai hankkia aiheesta kertova kirja.
Ja mitä tekemistä dieetillä nyt sitten olikaan vartalonhoidon kanssa? Tietysti se, että ainakin omasta mielestäni "sopivankokoista" vartaloa on paljon hauskempi kuoria ja rasvailla ja varsinkin nyt, kun Philipsin Lumea on lähestulkoon vaimentanut karvankasvun, vartalonhoitorituaalit pääsee aloittamaan aiempaa nopeammin.
Olen kokeillut muutamia vartalonkuorintavoiteita mutta en ole koskaan oikein päässyt niiden kanssa sinuiksi. En ole ensinnäkään kovin notkea, joten joidenkin kohtien kuoriminen on todella hankalaa ja toisekseen kylpyhuoneessa tulee nopeasti kylmä suihkun alta poistuessa mutta voiteella kuoriminenhan ei onnistu suihkun alla, sillä vesi huuhtelee voiteet mennessään. Lisäksi inhoan siivoilla kuorintavoiteesta jääneitä rakeita suihkun jälkeen, etenkin kun vartalokuorinnoissa raekoko on yleensä ällistyttävän suuri. Viime vuosina olen käyttänyt vartalonkuorintavoiteina vain kasvoille tarkoitettuja kuorintavoiteita, jotka ovat osoittautuneet kasvoille sopimattomiksi.
Varsinaisten kuorintatuotteiden sijaan käytänkin siis kuorintavälineitä eli luonnonkuidusta tehtyjä karheita sieniä/rukkasia sekä parinkymmenen sentin pituisella varrella varustettua harjaa, jolla yllän myös selkään. Tietysti näidenkin suhteen tuli ensin tehtyä pari virheostosta: kaupassa miellyttävältä tuntuva pinta muuttuu lämpimän veden ja suihkusaippuan yhteisvaikutuksesta lössöksi ja tehottomaksi, joten muiden paitsi herkkäihoisten kannattaa ostaa rohkeasti karhea sieni ja jäykähköharjaksinen harja. Irrotettavat harjanvarret ovat myös omiaan aiheuttamaan turhautumista: harja on joko kiinni niin tiukasti, ettei sitä saa saippuaisilla käsillä irti varrestaan tai sitten harja on kiinni niin löysästi, että se lentää päin kaakeleita. Mukavaa sienellä tai harjalla kuoriessa on se, että ihon kunnon mukaan lisukkeeksi voi valita enemmän tai vähemmän pesevän suihkugeelin tai vaikka perusvoiteen tai (vartalo-)öljyn.
Suihkun yhteydessä (mielellään kylvyn jälkeen) tehdyn kuorinnan (yritän muistaa kuoria vartalon ihoa kerran viikossa mutta kesällä kylpyammeen jäätyä vähemämälle käytölle kuoriminenkin unohtui) jälkeen on sitten mukava rasvailla ihoa. En ole löytänyt vartalovoiteista mitään ehdotonta suosikkia mutta toisaalta kriteerinikin ovat varsin vaatimattomat. Voiteen pitää tuoksua miellyttävälle, imeytyä nopeasti ja olla jättämättä tahmeaa pintaa. Lisäksi pidän etenkin talviaikaan enemmän vartalovoi-tyyppisistä tuotteista kuin suihkeista, lotioneista tai milkeistä mutta harmillisen usein "vartalovoina" myyty tuote onkin koostumukseltaan juoksevaa tavaraa. Jopa saman sarjan sisällä vartalovoiden koostumus voi olla hyvinkin erilainen.
Tavoitteenani olisi nyt myös hoitaa kuntoon kesän aikana sääriin kertyneiden naarmujen ja hyttysenpuremien jättämät jäljet. Tähän tarkoitukseen olen joskus hankkinut E-vitamiinia ja kalanmaksaöljyä (?) sisältävää seerumia, joka on pahasta hajustaan huolimatta ollut kohtuullisen tehokas tuote arpien yms. parantumisen edistämisessä. Ajattelin nyt käyttää tuon seerumin loppuun ja jatkaa sen jälkeen mahdollisesti vielä näkyvien jälkien hoitoa emuöljyn kanssa, kun se nyt kerran tuntuu iho-ongelmiin tehoavan - ja ainakin se on tuoksutonta!
tiistai 30. elokuuta 2011
lauantai 27. elokuuta 2011
Poskipunista
Olen aina ollut todella laiska (ja huono) käyttämään poskipunaa mutta etenkin iltameikissä poskipuna on aika lailla välttämätön. Pärjäsin vuosikausia Lumenen poskipunan kanssa, koska sen sävy oli hyvin haalea pinkki, jonka kanssa oli lähes mahdotonta epäonnistua. Lisäksi kaapista löytyy myös Lumenen minikokoinen aurinkopuuteri, jota käytän joskus varjostuksiin.
Kun Lumenen poskipuna alkoi lopahtaa, satuin ostamaan tavaratalon joulualennusmyynnistä jonkun halpismerkin älyttömän halvan meikkilaatikon, jossa oli paitsi kynsilakkoja, huulipunia ja huultenrajauskyniä niin myös siveltimiä ja kuusi luomiväripalettia, joissa jokaisessa on kahdeksan luomivärinappia, yksi huulikiilto ja - arvasitte oikein - poskipuna. Olin siis äkkiä kuuden poskipunan omistaja.
Hauskaa ja hyvää tässä on ollut se, että olen voinut vaikkapa iltaisin, ennen kuin pesen meikit pois, leikkiä vapaasti eri sävyillä ja juosta vielä ikkunan ääreen tarkastelemaan päivänvalossa, miten luonnolliselta tai luonnottomalta mikäkin sävy kasvoillani näyttää. Kokeilujen perusteella irrottelin sitten pari sopivinta värinappia (vaaleampi ja tummempi) ja liimasin ne sitten vanhaan Lumene-rasiaan, jotta niitä olisi helpompi kuljettaa mukana.
Vaikka olin pärjännyt oman poskipunaduoni kanssa ihan hyvin, olin tietysti utelias tuon aiemmassa postauksessani mainitseman MSCHIC by Seppälä -poskipunan suhteen. Rasiassa sävy ("Afterglow") näyttää melkoisen räväkältä mutta täytyy kyllä myöntää, että varovaisella otteella sudittuna se on kyllä vaalealla iholla todella kaunis. Se ei ole räikeä tai luonnoton mutta se ei myöskään näytä couperosalta tai muulta "luonnolliselta" punoitukselta vaan edellä mainitsemani "räväkkyys" muuttuu iholla suloiseksi "flirtiksi". Lisää noista MSCHIC-pakkauksen tuotteista hieman myöhemmin, kunhan käyttökertoja tulee vielä lisää.
Kun Lumenen poskipuna alkoi lopahtaa, satuin ostamaan tavaratalon joulualennusmyynnistä jonkun halpismerkin älyttömän halvan meikkilaatikon, jossa oli paitsi kynsilakkoja, huulipunia ja huultenrajauskyniä niin myös siveltimiä ja kuusi luomiväripalettia, joissa jokaisessa on kahdeksan luomivärinappia, yksi huulikiilto ja - arvasitte oikein - poskipuna. Olin siis äkkiä kuuden poskipunan omistaja.
Hauskaa ja hyvää tässä on ollut se, että olen voinut vaikkapa iltaisin, ennen kuin pesen meikit pois, leikkiä vapaasti eri sävyillä ja juosta vielä ikkunan ääreen tarkastelemaan päivänvalossa, miten luonnolliselta tai luonnottomalta mikäkin sävy kasvoillani näyttää. Kokeilujen perusteella irrottelin sitten pari sopivinta värinappia (vaaleampi ja tummempi) ja liimasin ne sitten vanhaan Lumene-rasiaan, jotta niitä olisi helpompi kuljettaa mukana.
Vaikka olin pärjännyt oman poskipunaduoni kanssa ihan hyvin, olin tietysti utelias tuon aiemmassa postauksessani mainitseman MSCHIC by Seppälä -poskipunan suhteen. Rasiassa sävy ("Afterglow") näyttää melkoisen räväkältä mutta täytyy kyllä myöntää, että varovaisella otteella sudittuna se on kyllä vaalealla iholla todella kaunis. Se ei ole räikeä tai luonnoton mutta se ei myöskään näytä couperosalta tai muulta "luonnolliselta" punoitukselta vaan edellä mainitsemani "räväkkyys" muuttuu iholla suloiseksi "flirtiksi". Lisää noista MSCHIC-pakkauksen tuotteista hieman myöhemmin, kunhan käyttökertoja tulee vielä lisää.
perjantai 26. elokuuta 2011
Ripsiväreistä
Vaikka olenkin löytänyt "vakiotuotteeni" varsin monessa tuoteryhmässä, olen ripsivärien suhteen jatkuvasti "haku päällä" ja olen 20 vuotta kestäneen meikkausvaiheeni aikana ostanut samaa ripsiväriä vain kahdesti. Tähän on tietysti syypää myös kosmetiikkateollisuus, joka syytää markkinoille aina vain uusia ja uusia tuotteita, joilla ripsien luvataan komistuvan vielä pidemmiksi ja tuuheammiksi kuin aikaisemmin myynnissä olevilla tuotteilla. Kuulkaa lukijat: ainoat oikeasti havaitsemani innovaatiot tässä 20 vuoden aikana ovat olleet seuraavat:
Ehdottomia pohjanoteerauksia ovat olleet halpojen (kivojen luomiväripalettien vuoksi ostettujen) meikkisettien mukana tulleet ei-tunnettua-brändiä-edustavat mascarat, jotka ovat olleet koostumukseltaan ohuita ja vetisiä harvakarvaisine harjoineen. Myös se Maybellinen pinkki-vihreähylsyinen ripsiväri on juu kokeiltu... ei toimi, ei.
Kun ripset ovat mitä suomalaisilla yleensäkin eli tummat mutta eivät kovin pitkät eivätkä kovin tuuheat, mieli tekee kuitenkin uskoa siihen, että jostain löytyisi se täydellinen ripsiväri, jossa yhdistyisivät juuri minun ripsilleni sopiva harja, massan koostumus ja kestävyys yhdistettynä tietysti helppoon poistettavuuteen. Lisäksi olisi mukavaa, että ripsivärin ominaisuudet kestäisivät samoina koko sen käyttöiän: jotkut ovat olleet "tuoreina" liian kosteita toimiakseen mutta auttaneet loihtimaan kerrassaan tekoripsien veroiset räpsyttimet parin viikon ajan - ennen totaalista kuivahtamistaan.
Se ainoa ripsiväri, jota olen ostanut toistamiseen on Sensain 38:n Thickening. Se ei ole täydellinen mutta siinä yhdistyy monia sellaisia tekijöitä, jotka tekevät siitä luottotuotteen: harja on (valmiiksi, itse taivuttelematta) kaareva, sen kärki kapenee tarkkaan työskentelyyn sopivaksi, massa ei ole liian löysää, parhaimillaan ripsistä tulee todella kauniit (tuuheutuksen lisäksi tämä antaa myös pituutta) ja kestävyys on kohtuullisen hyvä. Sanon kohtuullisen hyvä, koska jos bileet jatkuvat aamupäivään, väri alkaa kyllä murentua poskille. Poistaminen vaatii tietysti lämmintä vettä ja liottelua, minkä koen hieman rasittavaksi, joten arkikäyttöön tämä ei oikein mielestäni sovellu - sadepäiviä lukuunottamatta.
Ripsiväri, jolla olisi hyvät edellytykset loistotuotteeksi on ollut L'Oréalin Beauty Tubes eli se punavalkoinen kaksipäinen/-harjainen pakkaus, jonka toisessa päässä on valkea pohjustustuote ja toisessa päässä varsinainen musta ripsiväri. Tällä saa näyttävät ripset ja kestävän lopputuloksen, joka on kuitenkin helppo poistaa vedellä (lämpötilalla ei väliä) eli käytännössä 30 sekunnin "vettä silmille"-huljuttelun jälkeen ripsiväri lähtee irti liuskoina. Tähän tuotteeseen liittyy kuitenkin kaksi ongelmaa: Miksi pohjustustuotteen pitää olla valkoista? Väri kuivuu ripsiin harmahtavana kerroksena enkä tunnu ikinä saavan peitettyä harmautta sataprosenttisen tarkasti varsinaisella ripsivärillä. Eikö noita erillisiä tuotteita voitaisi yhdistää yhdeksi ja samaksi massaksi?
Toinen ongelma liittyy pakkaukseen: molempien tuubien (ostin siis tuplapakkauksen) kanssa on sama juttu eli valkean pohjustustuotteen määrää harjassa säätelevä "rengas" tms. siellä putkilon sisällä ei tahdo kestää paikoillaan vaan harja tulee toisinaan tuubista aivan möhnäisenä. Koska pohjustusaineen peittelyssä on muutenkin ongelmaa, en todellakaan uskalla lähteä viedä pohjustustuotetta pursuavaa harjaa lähellekään ripsiäni vaan joudun puhdistelemaan harjaa ja sen seurauksena tuotetta menee harmittavan paljon hukkaan. Ja jossain vaiheessa jotain loksahtaa tuubin sisällä kohdalleen ja harja tulee putkilosta sen näköisenä kuin harjan kuuluukin. Olen yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa säilyttämällä mascaraa milloin vaaka- ja milloin pystyasennossa mutta säilytysasennolla ei tunnu olevan vaikutusta, vaikka jossain vaiheessa vaakataso ehtikin vaikuttaa lupaavalta asennolta.
Suosikkimascarani arkikäytössä on tällä hetkellä Maybellinen Lash Stiletto, tarkemmin ottaen sen (myös) tuuheuttava versio. Ensimmäisenä markkinoille tullut "perus"-Lash Stiletto oli mielestäni kelpo tuote etenkin elinkaarensa loppuvaiheessa, kun se alkoi kuivahtaessaan myös tuuheuttaa ripsiä ja tästä uudemmasta versiosta olen kyllä pitänyt kovasti. Toki niin tämän kuin muidenkin ripsivärien kanssa tuntuu olevan aina ihan päivästä kiinni miten näyttävän lopputuloksen saa aikaiseksi (eli paljonko ripsillä on muun meikkaamisen seurauksena esimerkiksi puuteria, luomiväriä, nesterajausväriä...) mutta yleisesti ottaen saan tällä nopeasti haluamani "arkiripset" ja "bileripsien" saavuttamiseen ei tarvita paljoakaan lisätyötä. Edellä mainituista ripsiväreistä poiketen tämän poistamiseen ei tarvita mitään erityisiä kikkailuja mutta aivan normaalista vesiliukoisuudestaan huolimatta tämä on kestänyt hyvin ripsissä pidemmissäkin bileissä ja villimmässäkin menossa.
- vain tietynlämpöisellä vedellä ripsistä irtoavat mascarat (esim. Kanebo/Sensai)
- "kumiharjat" mascaroissa
- motoroidut mascarat (näistä itselläni ei ole kokemusta)
Ehdottomia pohjanoteerauksia ovat olleet halpojen (kivojen luomiväripalettien vuoksi ostettujen) meikkisettien mukana tulleet ei-tunnettua-brändiä-edustavat mascarat, jotka ovat olleet koostumukseltaan ohuita ja vetisiä harvakarvaisine harjoineen. Myös se Maybellinen pinkki-vihreähylsyinen ripsiväri on juu kokeiltu... ei toimi, ei.
Kun ripset ovat mitä suomalaisilla yleensäkin eli tummat mutta eivät kovin pitkät eivätkä kovin tuuheat, mieli tekee kuitenkin uskoa siihen, että jostain löytyisi se täydellinen ripsiväri, jossa yhdistyisivät juuri minun ripsilleni sopiva harja, massan koostumus ja kestävyys yhdistettynä tietysti helppoon poistettavuuteen. Lisäksi olisi mukavaa, että ripsivärin ominaisuudet kestäisivät samoina koko sen käyttöiän: jotkut ovat olleet "tuoreina" liian kosteita toimiakseen mutta auttaneet loihtimaan kerrassaan tekoripsien veroiset räpsyttimet parin viikon ajan - ennen totaalista kuivahtamistaan.
Se ainoa ripsiväri, jota olen ostanut toistamiseen on Sensain 38:n Thickening. Se ei ole täydellinen mutta siinä yhdistyy monia sellaisia tekijöitä, jotka tekevät siitä luottotuotteen: harja on (valmiiksi, itse taivuttelematta) kaareva, sen kärki kapenee tarkkaan työskentelyyn sopivaksi, massa ei ole liian löysää, parhaimillaan ripsistä tulee todella kauniit (tuuheutuksen lisäksi tämä antaa myös pituutta) ja kestävyys on kohtuullisen hyvä. Sanon kohtuullisen hyvä, koska jos bileet jatkuvat aamupäivään, väri alkaa kyllä murentua poskille. Poistaminen vaatii tietysti lämmintä vettä ja liottelua, minkä koen hieman rasittavaksi, joten arkikäyttöön tämä ei oikein mielestäni sovellu - sadepäiviä lukuunottamatta.
Ripsiväri, jolla olisi hyvät edellytykset loistotuotteeksi on ollut L'Oréalin Beauty Tubes eli se punavalkoinen kaksipäinen/-harjainen pakkaus, jonka toisessa päässä on valkea pohjustustuote ja toisessa päässä varsinainen musta ripsiväri. Tällä saa näyttävät ripset ja kestävän lopputuloksen, joka on kuitenkin helppo poistaa vedellä (lämpötilalla ei väliä) eli käytännössä 30 sekunnin "vettä silmille"-huljuttelun jälkeen ripsiväri lähtee irti liuskoina. Tähän tuotteeseen liittyy kuitenkin kaksi ongelmaa: Miksi pohjustustuotteen pitää olla valkoista? Väri kuivuu ripsiin harmahtavana kerroksena enkä tunnu ikinä saavan peitettyä harmautta sataprosenttisen tarkasti varsinaisella ripsivärillä. Eikö noita erillisiä tuotteita voitaisi yhdistää yhdeksi ja samaksi massaksi?
Toinen ongelma liittyy pakkaukseen: molempien tuubien (ostin siis tuplapakkauksen) kanssa on sama juttu eli valkean pohjustustuotteen määrää harjassa säätelevä "rengas" tms. siellä putkilon sisällä ei tahdo kestää paikoillaan vaan harja tulee toisinaan tuubista aivan möhnäisenä. Koska pohjustusaineen peittelyssä on muutenkin ongelmaa, en todellakaan uskalla lähteä viedä pohjustustuotetta pursuavaa harjaa lähellekään ripsiäni vaan joudun puhdistelemaan harjaa ja sen seurauksena tuotetta menee harmittavan paljon hukkaan. Ja jossain vaiheessa jotain loksahtaa tuubin sisällä kohdalleen ja harja tulee putkilosta sen näköisenä kuin harjan kuuluukin. Olen yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa säilyttämällä mascaraa milloin vaaka- ja milloin pystyasennossa mutta säilytysasennolla ei tunnu olevan vaikutusta, vaikka jossain vaiheessa vaakataso ehtikin vaikuttaa lupaavalta asennolta.
Suosikkimascarani arkikäytössä on tällä hetkellä Maybellinen Lash Stiletto, tarkemmin ottaen sen (myös) tuuheuttava versio. Ensimmäisenä markkinoille tullut "perus"-Lash Stiletto oli mielestäni kelpo tuote etenkin elinkaarensa loppuvaiheessa, kun se alkoi kuivahtaessaan myös tuuheuttaa ripsiä ja tästä uudemmasta versiosta olen kyllä pitänyt kovasti. Toki niin tämän kuin muidenkin ripsivärien kanssa tuntuu olevan aina ihan päivästä kiinni miten näyttävän lopputuloksen saa aikaiseksi (eli paljonko ripsillä on muun meikkaamisen seurauksena esimerkiksi puuteria, luomiväriä, nesterajausväriä...) mutta yleisesti ottaen saan tällä nopeasti haluamani "arkiripset" ja "bileripsien" saavuttamiseen ei tarvita paljoakaan lisätyötä. Edellä mainituista ripsiväreistä poiketen tämän poistamiseen ei tarvita mitään erityisiä kikkailuja mutta aivan normaalista vesiliukoisuudestaan huolimatta tämä on kestänyt hyvin ripsissä pidemmissäkin bileissä ja villimmässäkin menossa.
torstai 25. elokuuta 2011
Allergisista reaktioista
Olen onnekas siinä mielessä, etten ole allerginen juuri millekään. Niinpä olen pystynyt ottamaan kosmetiikkatuotteetkin suoraan käyttöön ilman, että olisin ensin laittanut tuotetta kyynärtaipeeseen 24 tunniksi nähdäkseni reagoiko ihoni tuotteeseen. Uusien tuotteiden testailu ennen niiden varsinaista käyttöönottoa onkin liittynyt enemmän tuotteiden pysyvyyteen ja toimivuuteen (leviääkö ripsiväri, pitääkö puuteri kiillon poissa).
Sain ensimmäisen varoituksen siitä ettei ihoni kestäkään aivan kaikkea kokeillessani reilu vuosi sitten Bare Minerals -sarjan meikkipohjaa. Kaikki oli hyvin siihen asti kunnes meikattu iho kostui, joko hikoilun tai sateen takia. Silloin alkoi kutina. Iholla ei näkynyt mitään reaktiota mutta kutiseva tunne oli ikävä ja jatkui siihen asti, että iho kuivui tai pesin meikin pois. Bare Minerals sai siis huutia mutta onneksi jatkoin mineraalimeikkikokeiluja muiden sarjojen kanssa - jotka eivät sitten kutinoita aiheuttaneetkaan. Sain myös selville, että iholleni sopimaton ainesosa Bare Mineralsin tuotteessa oli todennäköisesti Bismuth Oxychloride, jota yritän jatkossa vältellä.
Tuossa noin kuukausi sitten tilasin taas kosmetiikkaa yhdysvaltalaiselta Mad Mineralsilta. Mukana oli myös rasiallinen silmämeikinpohjustusvoidetta, jota testikäytin yhden perjantaityöpäivän verran eikä mitään ongelmia ilmennyt, kenties vain hieman kuivuutta silmänympärysiholla. Seuraavan viikon keskiviikkona käytin tuotetta uudelleen - edelleen täysin ilman ongelmia - mutta heräsin järkytyksekseni torstaiaamuun silmäluomet niin turvonneina, että lähestulkoon soitin töihin ("En pysty.") ja lääkärille ("Nyt heti!") mutta puolen tunnin valelu kylmällä vedellä ja sormenpäillä naputtelu tepsivät turvotukseen sen verran, että kykenin lähtemään töihin ja onneksi turvotus laskikin päivän aikana - joskin palatakseen seuraavana yönä mutta vähemmän voimakkaana.
Koska ainoa uusi tuote, jota olin viikon aikana käyttänyt oli tämä nimenomainen silmämeikinpohjustustuote, päätin testata sitä käsivarteni sisäpintaan. Vuorokautta myöhemmin iho oli edelleen ihana ja sileä, joten unohdin koko asian ja ryhdyin lueskelemaan muiden käyttämieni tuotteiden INCI-listoja ihan hakuammuntana. No, silmämeikinpohjustustuote muistutti kuitenkin olemassaolostaan: reilun kahden vuorokauden kuluttua siitä, kun olin levittänyt sitä käsivarteeni, punaista pikkunäppyläistä ihottumaa alkoi nousta tarkalleen siihen kohtaan, johon olin tuota tuotetta laittanut - ja negatiivisena bonuksena ihottumaa oli myös olkavarressa siinä kohdassa, johon käsivarsi osuu kättä koukistettaessa.
Olen nyt rasvaillut ihottumakohtia pian kahden viikon ajan hydrokortisonivoiteella ja Bepanthenilla mutta koska ne eivät näyttäneet auttavan, otin pari päivää sitten käyttöön myös emuöljyn ja ihon väri ja pintarakenne ovat nyt palautuneet lähes normaaleiksi. En tiedä, onko se emuöljyn vai altistuksesta kuluneen ajan ansiota. Joka tapauksessa, ongelma käsi- ja olkavarsien ihon suhteen alkaa olla ohi.
Silmäluomet sitä vastoin ovat edelleen melko herkässä tilassa. Ne saattavat olla lähes normaalit useamman päivän ajan eivätkä ole milläänsäkään raskaammastakaan bilemeikistä mutta koska allerginen reaktio sai niiden ihon hilseilemään, joudun olemaan supervarovainen ja helläkätinen meikkejä poistaessani ja varomaan, ettei silmäluomille mene mitään ylimääräistä kuten kasvovettä, kuorintavoidetta, hiuslakkaa.... Paras vaihtoehto olisi tietysti olla jonkin aikaa tyystin "luomuna" mutta en voi kuvitella meneväni töihin silmämeikittä ellei tilanne sitten ole aivan superpaha. Tilanne paranee kuitenkin päivä päivältä, joten eiköhän tämä tästä. Opin kuitenkin sen, että tästä lähtien testaan ainakin silmien läheisyyteen laitettavat tuotteet vartalon iholle ja analysoin tuloksen mieluummin 72 kuin 24 tunnin jälkeen.
En edelleenkään tiedä varmuudella, mikä ainesosa aiheutti tämän reaktion. Luin INCIn ennen kuin tein ostopäätöksen enkä nähnyt siinä mitään epäilyttävää: "mineral oil, petrolatum, talc, beeswax, ozokerite, paraffin, kaolin, propylparaben, bht, may contain titanium dioxide, iron oxides", sillä ozokeriteä (joka paljastui mineraaliöljyksi/vaseliiniksi) ja bth:tä (antioksidantti) lukuunottamatta kaikkia esiintyy normaalistikin käyttämissäni tuotteissa. Nyt jälkeenpäin googlaillen ainakin BHT:n tiedetään aiheuttaneen allergisia reaktioita, joten yritän jatkossa vältellä tuota.
Pitäkää nyt vaan peukkuja, että loppukin punoitus ja hilseily katoaa silmäluomiltani viimeistään viikonlopun aikana. Hetkellisesti kadonnut bloggausmotivaatiokin voi sitten palata...
Sain ensimmäisen varoituksen siitä ettei ihoni kestäkään aivan kaikkea kokeillessani reilu vuosi sitten Bare Minerals -sarjan meikkipohjaa. Kaikki oli hyvin siihen asti kunnes meikattu iho kostui, joko hikoilun tai sateen takia. Silloin alkoi kutina. Iholla ei näkynyt mitään reaktiota mutta kutiseva tunne oli ikävä ja jatkui siihen asti, että iho kuivui tai pesin meikin pois. Bare Minerals sai siis huutia mutta onneksi jatkoin mineraalimeikkikokeiluja muiden sarjojen kanssa - jotka eivät sitten kutinoita aiheuttaneetkaan. Sain myös selville, että iholleni sopimaton ainesosa Bare Mineralsin tuotteessa oli todennäköisesti Bismuth Oxychloride, jota yritän jatkossa vältellä.
Tuossa noin kuukausi sitten tilasin taas kosmetiikkaa yhdysvaltalaiselta Mad Mineralsilta. Mukana oli myös rasiallinen silmämeikinpohjustusvoidetta, jota testikäytin yhden perjantaityöpäivän verran eikä mitään ongelmia ilmennyt, kenties vain hieman kuivuutta silmänympärysiholla. Seuraavan viikon keskiviikkona käytin tuotetta uudelleen - edelleen täysin ilman ongelmia - mutta heräsin järkytyksekseni torstaiaamuun silmäluomet niin turvonneina, että lähestulkoon soitin töihin ("En pysty.") ja lääkärille ("Nyt heti!") mutta puolen tunnin valelu kylmällä vedellä ja sormenpäillä naputtelu tepsivät turvotukseen sen verran, että kykenin lähtemään töihin ja onneksi turvotus laskikin päivän aikana - joskin palatakseen seuraavana yönä mutta vähemmän voimakkaana.
Koska ainoa uusi tuote, jota olin viikon aikana käyttänyt oli tämä nimenomainen silmämeikinpohjustustuote, päätin testata sitä käsivarteni sisäpintaan. Vuorokautta myöhemmin iho oli edelleen ihana ja sileä, joten unohdin koko asian ja ryhdyin lueskelemaan muiden käyttämieni tuotteiden INCI-listoja ihan hakuammuntana. No, silmämeikinpohjustustuote muistutti kuitenkin olemassaolostaan: reilun kahden vuorokauden kuluttua siitä, kun olin levittänyt sitä käsivarteeni, punaista pikkunäppyläistä ihottumaa alkoi nousta tarkalleen siihen kohtaan, johon olin tuota tuotetta laittanut - ja negatiivisena bonuksena ihottumaa oli myös olkavarressa siinä kohdassa, johon käsivarsi osuu kättä koukistettaessa.
Olen nyt rasvaillut ihottumakohtia pian kahden viikon ajan hydrokortisonivoiteella ja Bepanthenilla mutta koska ne eivät näyttäneet auttavan, otin pari päivää sitten käyttöön myös emuöljyn ja ihon väri ja pintarakenne ovat nyt palautuneet lähes normaaleiksi. En tiedä, onko se emuöljyn vai altistuksesta kuluneen ajan ansiota. Joka tapauksessa, ongelma käsi- ja olkavarsien ihon suhteen alkaa olla ohi.
Silmäluomet sitä vastoin ovat edelleen melko herkässä tilassa. Ne saattavat olla lähes normaalit useamman päivän ajan eivätkä ole milläänsäkään raskaammastakaan bilemeikistä mutta koska allerginen reaktio sai niiden ihon hilseilemään, joudun olemaan supervarovainen ja helläkätinen meikkejä poistaessani ja varomaan, ettei silmäluomille mene mitään ylimääräistä kuten kasvovettä, kuorintavoidetta, hiuslakkaa.... Paras vaihtoehto olisi tietysti olla jonkin aikaa tyystin "luomuna" mutta en voi kuvitella meneväni töihin silmämeikittä ellei tilanne sitten ole aivan superpaha. Tilanne paranee kuitenkin päivä päivältä, joten eiköhän tämä tästä. Opin kuitenkin sen, että tästä lähtien testaan ainakin silmien läheisyyteen laitettavat tuotteet vartalon iholle ja analysoin tuloksen mieluummin 72 kuin 24 tunnin jälkeen.
En edelleenkään tiedä varmuudella, mikä ainesosa aiheutti tämän reaktion. Luin INCIn ennen kuin tein ostopäätöksen enkä nähnyt siinä mitään epäilyttävää: "mineral oil, petrolatum, talc, beeswax, ozokerite, paraffin, kaolin, propylparaben, bht, may contain titanium dioxide, iron oxides", sillä ozokeriteä (joka paljastui mineraaliöljyksi/vaseliiniksi) ja bth:tä (antioksidantti) lukuunottamatta kaikkia esiintyy normaalistikin käyttämissäni tuotteissa. Nyt jälkeenpäin googlaillen ainakin BHT:n tiedetään aiheuttaneen allergisia reaktioita, joten yritän jatkossa vältellä tuota.
Pitäkää nyt vaan peukkuja, että loppukin punoitus ja hilseily katoaa silmäluomiltani viimeistään viikonlopun aikana. Hetkellisesti kadonnut bloggausmotivaatiokin voi sitten palata...
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Ihonpuhdistusraudasta
Yksi tärkeimmistä ihonhoitovälineistäni on ihonpuhdistusrauta, joka on monille varmaan kosmetologikäynneiltä valitettavan tuttu väline. Omani on Tweezermanin teräksinen malli; Feelunique.com -nettikaupassa hinta toimituskuluineen (sisältyvät hintaan) on tällä hetkellä vajaa 14€.
Leveämpi pää on tarkoitettu mustapäiden ja kapeampi valkopäiden poistamiseen. Valkopäistä en kärsi, joten en osaa kommentoida kapean pään toimivuutta mutta leveämpi pää on aivan loistava, sillä se nostaa epäpuhtaudet esiin ihoa vahingoittamatta.
Käytin tätä ensin vain silminhavaittaviin ongelmakohtiin mutta huomasin, että tätä voi käyttää myös ennaltaehkäisevään ihonhoitotyöhön käymällä tällä läpi myös ne kohdat, joissa ei näytä olevan tukkeutuneita huokosia. Niiltäkin alueilta tämä nimittäin saa esille kaikenlaista ikävää, joka ei sitten pääse salaa kasaantumaan ja muuttumaan ongelmalliseksi.
Kun tätä käyttää itse, painalluksen voimakkuus on tietysti täysin omassa harkinnassa (vrt. kosmetologin rutinituneet otteet) ja ajan mittaan omista puhdistustuotteista löytää ne, jotka pehmittävät ihon otolliseksi tämän käytölle. Koska tarkoitus on poistaa epäpuhtauksia, ennen tätä ei siis kannata käyttää mitään huokosia supistavaa tuotetta mutta oman kokemukseni perusteella ihoa ei tarvitse myöskään höyrytellä tai hautoa, jotta tätä voisi käyttää. Moniin muihin esineisiin (siveltimet, sienet) verrattuna tämä on ihanan kestävä ja ennen kaikkea helppo puhdistaa: pyyhkäisy desinfiointiaineella tai alkoholipitoisella kasvovedellä poistaa myös rinkulan sisään jäävät talijäämät.
Leveämpi pää on tarkoitettu mustapäiden ja kapeampi valkopäiden poistamiseen. Valkopäistä en kärsi, joten en osaa kommentoida kapean pään toimivuutta mutta leveämpi pää on aivan loistava, sillä se nostaa epäpuhtaudet esiin ihoa vahingoittamatta.
Käytin tätä ensin vain silminhavaittaviin ongelmakohtiin mutta huomasin, että tätä voi käyttää myös ennaltaehkäisevään ihonhoitotyöhön käymällä tällä läpi myös ne kohdat, joissa ei näytä olevan tukkeutuneita huokosia. Niiltäkin alueilta tämä nimittäin saa esille kaikenlaista ikävää, joka ei sitten pääse salaa kasaantumaan ja muuttumaan ongelmalliseksi.
Kun tätä käyttää itse, painalluksen voimakkuus on tietysti täysin omassa harkinnassa (vrt. kosmetologin rutinituneet otteet) ja ajan mittaan omista puhdistustuotteista löytää ne, jotka pehmittävät ihon otolliseksi tämän käytölle. Koska tarkoitus on poistaa epäpuhtauksia, ennen tätä ei siis kannata käyttää mitään huokosia supistavaa tuotetta mutta oman kokemukseni perusteella ihoa ei tarvitse myöskään höyrytellä tai hautoa, jotta tätä voisi käyttää. Moniin muihin esineisiin (siveltimet, sienet) verrattuna tämä on ihanan kestävä ja ennen kaikkea helppo puhdistaa: pyyhkäisy desinfiointiaineella tai alkoholipitoisella kasvovedellä poistaa myös rinkulan sisään jäävät talijäämät.
tiistai 9. elokuuta 2011
MSCHIC by Seppälä-meikeistä
Olen hiplaillut MSCHIC by Seppälä-meikkejä Seppälässä useampaankin kertaan mutta esim. mineraalimeikkipohjat eivät mukavan vaaleista sävyistään huolimatta innostaneet koostumuksensa puolesta ja mustan geelirajausvärinkin, josta silmänrajausvärikirjoituksessani kerroin, päädyin ostamaan muualta.
Innostuin nyt kuitenkin tilaamaan Pretty.fi-verkkokaupasta MSCHIC by Seppälä -tuotepaketin. Hintaa paketilla oli 29 euroa ja siihen sisältyi 16 erilaista täysikokoista tuotetta: viisi silmänrajauskynää (musta, tummanruskea, harmaa, violetti ja vihreä), neljä huultenrajauskynää (viininpunainen, pinkki, nude ja malvaroosa), kaksi mattaa luomiväriä (violetti ja nudevaalea), poskipuna, All in One -ripsiväri, meikinalusvoide, hehkuvoide ja mineraalipuuteri.
Ajatuksenani oli, että tällä hinnalla ei haittaa, vaikkei kaikille tuotteille olisikaan käyttöä joko minulle sopimattoman värisävyn tai koostumuksen (tai sekä että) takia mutta että tämä olisi kuitenkin loisto-ostos, jos vaikkapa pari tuotteista osoittautuisi loistaviksi ja muista vaikkapa puolet perushyviksi arkimeikeiksi. Olin noiden omien Seppälä-testailujeni lisäksi lukenut joidenkin tuotteiden osalta muiden kokemuksista, joten odotukseni eivät olleet pakettia availlessa mitenkään huikean korkealla mutta yllätyin monessakin mielessä, vaikken ole vielä ehtinyt näiden kanssa käsivarsitestailuja pidemmälle.
Ensinnäkään 30 ml:n pumppupulloissa olleita meikinalus- ja hehkuvoiteita oli mahdottoman hankalaa saada puteleista ulos. Syykin selvisi, kun avasin kierrekorkin. Näissä pulloissa ei ollut sitä normaalia "putkea" vaan pumppuosuus päättyi parin sentin päähän pullonsuusta. Googlailin asian tiimoilta ja kas, Meikkileikkejä-blogissa oli pohdiskeltu tätä samaa ongelmaa ja MSCHICin puolelta oli käyty kommentoimassa, että pakkauksen tulisi olla ilmatiivis ja toimia siten ilman putkeakin. Ei kai auta kuin kiristellä ja ehkä teippailla (?) noita korkkeja tiiviimmiksi ja katsoa, jos tuotteita sitten alkaisi tulla ulos muutoinkin, kuin epähygieenisesti tikulla kaivelemalla.
Silmän- ja huultenrajauskynät eivät kämmenselkätestailussa oikein vakuuttaneet vähäpigmenttisyytensä vuoksi - eivätkä siksikään, että piirtämäni viivanpätkät lähtivät puhtaalta iholta 90-prosenttisesti tiehensä parilla pyyhkäisyllä, mikä saa epäilemään myös näiden kestävyyttä. Kynät toki liikkuivat liukkaasti ihon pinnalla ja etenkin huulten rajaamiseen tällainen koostumus saattaa hyvinkin olla sopiva mutta tästä tämä testailu vasta alkaa.
Luomivärien sävyt ovat sellaiset, että niille varmasti tulee käyttöä, joskin niitäkin vaivaa - esimerkiksi jo ihan Wet'n'Wildin luomiväreihin verrattuna - niukkapigmenttisyys. Tuo violettikin näyttää rasiassa todella tummalta ja dynaamiselta mutta iholla paljon hennommalta. Poskipunan sävy siirtyy iholle jostain syystä paremmin ja pelkäänkin nyt, että tuo paketin sisältämä sävy "Afterglow" on liian raju muuhun kuin superbilekäyttöön.
Ripsivärin kestävyydestä kerron aikanaan tulevassa mascara-postauksessa mutta ainakin levittyvyydeltään tämä All-in-one oli perushyvä ja lopputulos on normaaliin arkikäyttöön soveltuva mutta en tiedä hieroskelinko (muuten meikitön kun olin) silmiäni jossain vaiheessa, koska tämä rapisi ja levisi alaluomille.
Kivipuuteri taas tuntui koostumukseltaan kovalta eli puuteria ei tuntunut irtoavan millään ja - koska rasiassa oli mukana paitsi peili niin myös yleensä meikkivoidepuutereiden kanssa nähty erittäin sienimäinen vippa - se vähäkin, joka irtosi, tuntui imeytyvän sienivippaan. Yleensä käytän Lumenen kivipuutereita, joista tavara irtoaa vähemmälläkin vaivalla ja levittyy tasaisemmin.
Vielä tähän loppuun sen verran pohdiskelua tuohon MSCHICin edustajan Karkkipäivä-blogikommenttiin liittyen (josta ilmeni, että varsinaiset MSCHIC-meikit ovat heidän mielestään erittäin laadukkaita): H&M:n "vieraileva suunnittelija" -vaatteita ostavat varmasti ymmärtävät, että tuotteen design on huippusuunnittelijan käsialaa (tai käytännössä usein nimettömiksi jäävien suunnittelijoiden kädenjälkeä mutta huippudesignerin antamien suuntaviivojen mukaan piirrettyä ja hänen hyväksymäänsä), vaikka tuotteilta ei laadullisesti voikaan odottaa, että ne olisi tehty samalla pieteetillä kuin ateljéetyönä tehty haute couture tai prêt-a-porter -mallistot.
Meikkimerkeillä tavallisempaa on kuitenkin se, että halvemmat sarjat myydään usein omalla tuotemerkillään, joka joko on kokonaan oma kokonaisuutensa, vaikka olisikin periaatteessa samalta valmistajalta lähtöisin, tai sitten selvästi eri kohderyhmälle profiloituna alamerkkinä, kuten vaikkapa Lumenen Natural Code. Kun kyseessä kuitenkin tässä tapauksessa on noinkin uusi valmistaja, en aivan ymmärrä, miksi brändimielikuvaa lähdetään tavallaan heikentämään (jos nämä "by Seppälä" -alanimen alla kulkevat kerran ovat heikompilaatuisia). Jos Seppälä-yhteistyöllä on haluttu saada brändille lisää näkyvyyttä, helpompi tapa tarjota (laadukkaita) tuotteita tarpeeksi edulliseen hintaan olisi vaikkapa myydä erillisten luomivärinappien sijaan pieniä paletteja tai jos tavoitteena oli saada Seppälälle ikioma (vaikkei niin superlaadukas) meikkisarja, MSCHIC-nimeä ei ehkä siinä tapauksessa kannattaisi niin hirveästi korostaa.
Innostuin nyt kuitenkin tilaamaan Pretty.fi-verkkokaupasta MSCHIC by Seppälä -tuotepaketin. Hintaa paketilla oli 29 euroa ja siihen sisältyi 16 erilaista täysikokoista tuotetta: viisi silmänrajauskynää (musta, tummanruskea, harmaa, violetti ja vihreä), neljä huultenrajauskynää (viininpunainen, pinkki, nude ja malvaroosa), kaksi mattaa luomiväriä (violetti ja nudevaalea), poskipuna, All in One -ripsiväri, meikinalusvoide, hehkuvoide ja mineraalipuuteri.
Ajatuksenani oli, että tällä hinnalla ei haittaa, vaikkei kaikille tuotteille olisikaan käyttöä joko minulle sopimattoman värisävyn tai koostumuksen (tai sekä että) takia mutta että tämä olisi kuitenkin loisto-ostos, jos vaikkapa pari tuotteista osoittautuisi loistaviksi ja muista vaikkapa puolet perushyviksi arkimeikeiksi. Olin noiden omien Seppälä-testailujeni lisäksi lukenut joidenkin tuotteiden osalta muiden kokemuksista, joten odotukseni eivät olleet pakettia availlessa mitenkään huikean korkealla mutta yllätyin monessakin mielessä, vaikken ole vielä ehtinyt näiden kanssa käsivarsitestailuja pidemmälle.
Ensinnäkään 30 ml:n pumppupulloissa olleita meikinalus- ja hehkuvoiteita oli mahdottoman hankalaa saada puteleista ulos. Syykin selvisi, kun avasin kierrekorkin. Näissä pulloissa ei ollut sitä normaalia "putkea" vaan pumppuosuus päättyi parin sentin päähän pullonsuusta. Googlailin asian tiimoilta ja kas, Meikkileikkejä-blogissa oli pohdiskeltu tätä samaa ongelmaa ja MSCHICin puolelta oli käyty kommentoimassa, että pakkauksen tulisi olla ilmatiivis ja toimia siten ilman putkeakin. Ei kai auta kuin kiristellä ja ehkä teippailla (?) noita korkkeja tiiviimmiksi ja katsoa, jos tuotteita sitten alkaisi tulla ulos muutoinkin, kuin epähygieenisesti tikulla kaivelemalla.
Silmän- ja huultenrajauskynät eivät kämmenselkätestailussa oikein vakuuttaneet vähäpigmenttisyytensä vuoksi - eivätkä siksikään, että piirtämäni viivanpätkät lähtivät puhtaalta iholta 90-prosenttisesti tiehensä parilla pyyhkäisyllä, mikä saa epäilemään myös näiden kestävyyttä. Kynät toki liikkuivat liukkaasti ihon pinnalla ja etenkin huulten rajaamiseen tällainen koostumus saattaa hyvinkin olla sopiva mutta tästä tämä testailu vasta alkaa.
Luomivärien sävyt ovat sellaiset, että niille varmasti tulee käyttöä, joskin niitäkin vaivaa - esimerkiksi jo ihan Wet'n'Wildin luomiväreihin verrattuna - niukkapigmenttisyys. Tuo violettikin näyttää rasiassa todella tummalta ja dynaamiselta mutta iholla paljon hennommalta. Poskipunan sävy siirtyy iholle jostain syystä paremmin ja pelkäänkin nyt, että tuo paketin sisältämä sävy "Afterglow" on liian raju muuhun kuin superbilekäyttöön.
Ripsivärin kestävyydestä kerron aikanaan tulevassa mascara-postauksessa mutta ainakin levittyvyydeltään tämä All-in-one oli perushyvä ja lopputulos on normaaliin arkikäyttöön soveltuva mutta en tiedä hieroskelinko (muuten meikitön kun olin) silmiäni jossain vaiheessa, koska tämä rapisi ja levisi alaluomille.
Kivipuuteri taas tuntui koostumukseltaan kovalta eli puuteria ei tuntunut irtoavan millään ja - koska rasiassa oli mukana paitsi peili niin myös yleensä meikkivoidepuutereiden kanssa nähty erittäin sienimäinen vippa - se vähäkin, joka irtosi, tuntui imeytyvän sienivippaan. Yleensä käytän Lumenen kivipuutereita, joista tavara irtoaa vähemmälläkin vaivalla ja levittyy tasaisemmin.
Vielä tähän loppuun sen verran pohdiskelua tuohon MSCHICin edustajan Karkkipäivä-blogikommenttiin liittyen (josta ilmeni, että varsinaiset MSCHIC-meikit ovat heidän mielestään erittäin laadukkaita): H&M:n "vieraileva suunnittelija" -vaatteita ostavat varmasti ymmärtävät, että tuotteen design on huippusuunnittelijan käsialaa (tai käytännössä usein nimettömiksi jäävien suunnittelijoiden kädenjälkeä mutta huippudesignerin antamien suuntaviivojen mukaan piirrettyä ja hänen hyväksymäänsä), vaikka tuotteilta ei laadullisesti voikaan odottaa, että ne olisi tehty samalla pieteetillä kuin ateljéetyönä tehty haute couture tai prêt-a-porter -mallistot.
Meikkimerkeillä tavallisempaa on kuitenkin se, että halvemmat sarjat myydään usein omalla tuotemerkillään, joka joko on kokonaan oma kokonaisuutensa, vaikka olisikin periaatteessa samalta valmistajalta lähtöisin, tai sitten selvästi eri kohderyhmälle profiloituna alamerkkinä, kuten vaikkapa Lumenen Natural Code. Kun kyseessä kuitenkin tässä tapauksessa on noinkin uusi valmistaja, en aivan ymmärrä, miksi brändimielikuvaa lähdetään tavallaan heikentämään (jos nämä "by Seppälä" -alanimen alla kulkevat kerran ovat heikompilaatuisia). Jos Seppälä-yhteistyöllä on haluttu saada brändille lisää näkyvyyttä, helpompi tapa tarjota (laadukkaita) tuotteita tarpeeksi edulliseen hintaan olisi vaikkapa myydä erillisten luomivärinappien sijaan pieniä paletteja tai jos tavoitteena oli saada Seppälälle ikioma (vaikkei niin superlaadukas) meikkisarja, MSCHIC-nimeä ei ehkä siinä tapauksessa kannattaisi niin hirveästi korostaa.
maanantai 8. elokuuta 2011
Kasvojen kuorinnasta
Kasvojen kuorintavoiteiden kategoriasta en löytänyt vuosiin ainuttakaan tuotetta, jota olisin ostanut uudelleen tai jonka nimen näin jälkeenpäin oikeastaan muistaisin. Ainoita poikkeuksia taitavat olla aiemmassa kirjoituksessani mainitsemani Queen Helene -sarjan perushyvä kuorinta ja hiljattain loppunut Freemanin vadelmakuorinta, joka oli hyödytön vartalonkuorinnassa eikä kovin tehokas kasvoillekaan.
Kiitos kuitenkin Ostolakossa-nimistä blogia pitävän Virven suositusten, tulin ostaneeksi REN-sarjan Jojoba Micro Bead Purifying Facial Scrubin, joka on tosiaan juuri niin ihanainen kuin Virve kertoo (suora linkki) ja tätä tulen ostamaan uudelleenkin. Ostin omani laivalta eikä hinta ollut paha (parinkympin luokkaa). Tuote on riittoisaa (yksi painallus riittää), joten viikoittaisella käytöllä tämä joulukuussa ostettu pullo (150ml) alkaa olla nyt pian loppusuoralla, joten laivamatka - jos tätä enää laivoilta saa - voisi olla tervetullut tai muussa tapauksessa pitää alkaa tutkia nettikauppojen valikoimia.
Kuorintavoide levittyy hyvin ja valumatta eikä kuivetu kasvoille tai käsiin kesken kuorintasession. Parasta on kuitenkin kuorintaa seuraava tunne iholla: hivenen raikas, oikein puhdas mutta iho tuntuu kuitenkin hyvin kosteutetulta - jotkut aiemmin käyttämäni kuorintavoiteet ovat kyllä joo kuorineet mutta samalla kuivattaneet ihoa niin paljon, että kuivat/hilseilevät kohdat näyttävät vain vaihtaneen paikkaa.
Olen hiljattain hankkinut myös sekä L'Oréalin että Garnierin puhdistusgeelit, joissa molemmissa on mukana mekaanisesti kuoriva harja/tyyny. Kuorintavoiteen tapaisiin tehoihin näillä ei päästä mutta puhdistamisessa näistä lisävarusteista on kyllä apua. L'Oréalin tuotteessa nystyräinen sieni on irroitettava, mikä tekee sekä sen käytöstä että puhdistamisesta helppoa. Toisaalta taas Garnierin "pitkäpiikkinen" harja tuntuu puhdistavan tehokkaammin mutta tuntuu sekä tyhmältä että hankalalta heilutella koko puhdistusaineputelia kasvojen edessä. Olen kyllä harkinnut itse aineen siirtämistä toiseen pulloon, jolloin voisin käyttää "piikkiharjaa" irrallisena mutta kertakokeilu teräväreunaisella harjaskorkilla riitti. Näillä mennään.
Kiitos kuitenkin Ostolakossa-nimistä blogia pitävän Virven suositusten, tulin ostaneeksi REN-sarjan Jojoba Micro Bead Purifying Facial Scrubin, joka on tosiaan juuri niin ihanainen kuin Virve kertoo (suora linkki) ja tätä tulen ostamaan uudelleenkin. Ostin omani laivalta eikä hinta ollut paha (parinkympin luokkaa). Tuote on riittoisaa (yksi painallus riittää), joten viikoittaisella käytöllä tämä joulukuussa ostettu pullo (150ml) alkaa olla nyt pian loppusuoralla, joten laivamatka - jos tätä enää laivoilta saa - voisi olla tervetullut tai muussa tapauksessa pitää alkaa tutkia nettikauppojen valikoimia.
Kuorintavoide levittyy hyvin ja valumatta eikä kuivetu kasvoille tai käsiin kesken kuorintasession. Parasta on kuitenkin kuorintaa seuraava tunne iholla: hivenen raikas, oikein puhdas mutta iho tuntuu kuitenkin hyvin kosteutetulta - jotkut aiemmin käyttämäni kuorintavoiteet ovat kyllä joo kuorineet mutta samalla kuivattaneet ihoa niin paljon, että kuivat/hilseilevät kohdat näyttävät vain vaihtaneen paikkaa.
Olen hiljattain hankkinut myös sekä L'Oréalin että Garnierin puhdistusgeelit, joissa molemmissa on mukana mekaanisesti kuoriva harja/tyyny. Kuorintavoiteen tapaisiin tehoihin näillä ei päästä mutta puhdistamisessa näistä lisävarusteista on kyllä apua. L'Oréalin tuotteessa nystyräinen sieni on irroitettava, mikä tekee sekä sen käytöstä että puhdistamisesta helppoa. Toisaalta taas Garnierin "pitkäpiikkinen" harja tuntuu puhdistavan tehokkaammin mutta tuntuu sekä tyhmältä että hankalalta heilutella koko puhdistusaineputelia kasvojen edessä. Olen kyllä harkinnut itse aineen siirtämistä toiseen pulloon, jolloin voisin käyttää "piikkiharjaa" irrallisena mutta kertakokeilu teräväreunaisella harjaskorkilla riitti. Näillä mennään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)